Alppilajien äiti ja isä

Rataharjoittelu on parasta aloittaa suurpujottelusta, koska 20-30 metrin portinvälillä ehtii asioita hieman miettiäkin, eikä kepinotto aiheuta ylimääräistä päänvaivaa.

Suurpujottelua pidetään alppihiihdon peruslajina, jossa laskutekniikkaa hiotaan eniten. Sen vuoksi käyn tässä jutussa läpi hiukan tarkemmin alppihiihdon lainalaisuuksia ja nopeaa käännöstä. Itseään kehittävän laskijan on hyvä tietää sekä laskun aikana että sitä jälkeenpäin analysoidessaan, mitä asioita tulee tehdä ja miksi.
Suurpujottelun nopeudet ovat kasvaneet viime vuosien aikana. Niinpä hyvän alppihiihtäjän tyypillisiä ominaisuuksia ovat rohkeus ja kova yritys. Teknisesti tärkeitä elementtejä on molempien suksien kuormittaminen, keskellä suksea seisominen sekä entistä nopeampi kantin vaihto käännöksestä toiseen – paineetonta vaihetta ei juuri nykytekniikassa ole.
Laskija ei tee enää ylös-alas-liikettä kohottamalla painopistettä, vaan lähinnä polvikulmaa muuttamalla. Samalla suurpujottelussa, kuten toki pujottelussakin, on tärkeää pitää vartalon lihasjännitys päällä koko ajan. Silloin lasku pysyy hallinnassa, eikä esimerkiksi lumikontakti häviä käännösten välillä. Se on vain yksi pieni asia, jota esimerkiksi Tanja Poutiainen on saanut parannetuksi laskussaan tälle kaudelle.

Kanttausta tilanteen mukaan

Suurpujottelussa on rinteen muodosta ja olosuhteista sekä käännöksen säteestä riippuen säädeltävä kanttausta eri tavoin. Loivalla ja vähän kääntävällä osuudella polvikanttaus on usein riittävä ja varmistaa parhaiten sen, ettei laskija käännä liikaa, ja että suksi liukuu kantilla optimaalisesti. Kun mennään hiukan jyrkemmälle ja kääntävämmälle osuudelle, täytyy lisätä lantiokanttausta peliin eli lisätä lantiokulmaa. Näin suksea saa entistä enemmän kantilleen, kuormitusta kasvatettua ja kääntösädettä pienennettyä.

Mistä on nopeat laskut tehty?

Luonnollisesti on tärkeää välttää luisumista ja pyrkiä leikkaaviin käännöksiin. Tällä minimoidaan kitkan vaikutusta. Tärkeitä elementtejä matkalla kohti puhtaita käännöksiä ovat yhdensuuntaiset sukset, optimaalinen kuormitus sisä- ja ulkosuksen kesken ja suksen oikea kuormittaminen pituussuunnassa. Toki myös edellä läpi käyty optimaalisen kanttauskulman käyttäminen on olennaista.
Seuraava tärkeä asia on ilmanvastus. Sillä alkaa olla merkitystä suurpujottelun loivimmilla osuuksilla. Harjoittele siis syöksylaskuasennossa laskemista. Pidä kuitenkin huolta siitä, että laskeminen on silti rauhallisen aktiivista. Vaikeinta on vastata itseensä kohdistuviin ulkoisiin voimiin oikealla tavalla, eli hyödyntää painovoiman rinteen suuntainen komponentti oikein. Mikäli käännössäde on tiukka, täytyy silloin erityisesti keskittyä käännöksen alkuun ja saada paine sukselle mahdollisimman nopeasti. Loivemmalla portin jälkeisen käännöksen suuntaaminen alaspäin on tärkeää. Oikolinjan suuntaisesti tuotetut voimat lisäävät vauhtia ja oikolinjaa vasten tuotetut voimat hidastavat. Oikea-aikainen ja tilanteen mukainen suksen kuormittaminen syntyy vain monien treenilaskujen tuloksena.

Laskussa pitää olla rytmiä ja erityisen tärkeää on hyödyntää ”keinuefekti” optimaalisesti. Sivuttaissuunnassa tapahtuva keinuefekti luo kasvavia kuormituksia suksille ja carving-suksien antamat avut luovat laskijalle wau-fiiliksiä.
Kasvavaa kiihtyvyyden tunnetta taas luo eteen-taakse-liike, jossa siis käännöksen alussa tapahtuu eteen-liikettä ja käännöksen lopussa taakseliikettä. Sukset toisin sanottuna siirtyvät eteenpäin laskijan alla kiihdyttäen vauhtia. Tätä harjoitellessa pitää muistaa, ettei laskuasentoon saa tulla kiertoja ja että aina pyrkii aloittamaan käännöksen edestä.
Rohkeasti radalle sekä vapaalaskuun hakemaan wau-elämyksiä. Niitä kun saa hallitusti käännös käännöksen perään aikaiseksi, näkyy kehitys myös tulostaululla

*Yhtenä lisätiedon lähteenä on käytetty Suomen naisten alppimaajoukkueen päävalmentajan Christian Thoman ajatuksia ja teorioita.

Teksti: Juuso Aulanko / Skimbaaja 2/2011