Piippari yhdessä muiden vyörypelastusvälineiden kanssa on pakollinen varuste, kun haaveissa on koskemattomat hanget, käännökset puuterilumessa ja ympäröivä hieno luonto. Vapaalasku on yksi viime vuosien kuumimpia trendejä ja se näkyy myös välinekaupassa. Lumivyörylähettimiä, eli piippareita, kysytään ja hankitaan.
Vapaalaskussa on riskinsä. Siinä missä laskijat ennen suuntasivat huolettomasti ”offareille”, on nykyään entistä useampi laskija tietoinen takamaastojen vaaroista. Etenkin tietoisuus lumiturvallisuudesta on kasvanut, sillä lumi vyöryy myös Suomen luonnonvaraisilla tuntureilla.
Piippari ja muut elintärkeät varusteet offariretkille
Eeva Mäkelä on kokenut lumivyörykouluttaja, jonka ammattitaito pohjautuu Canadian Avalanche Associationin ja Association of Canadian Mountain Guidesin koulutuksiin. Eeva on myös ollut kehittämässä suomalaista FINLAV-lumiturvallisuuskoulutusta.
Lue myös: Finlav – lumivyöryoppia vapaalaskijoille
Takamaastoihin suuntaavalla on aina oltava mukana vyörypelastusvälineet, eli piippari, sekä repussa kulkevat sondi ja lapio. Lumivyörypiippari onkin useimmiten ensimmäisiä hankintoja. Sen avulla voi paikallistaa lumen alle hautautuneen laskukaverin.
Eeva kehottaa hankkimaan kerralla kokonaisen vyörypelastussetin, sillä pelkkä paikallistaminen ei riitä. Sondi auttaa tarkassa paikallistamisessa. Kaveri pitää saada kaivettua hangesta mahdollisimman nopeasti ylös, joten kunnon lapiolla on merkitystä.
”On hyvä hankkia heti koko vyörypelastussetti, eli piippari, lapio ja sondi. Nämä kulkevat aina yhdessä. Piipparia tarvitaan vyörypelastustilanteessa ensimmäisenä, muita tarvitaan vähän myöhemmin. Kaikki ovat kuitenkin yhtä tärkeitä ja jokaisella on oma tarkoituksensa.”
Piipparin valintaan Eevalla on selkeät ohjeet:
”Moderni kolmen antennin piippari, joka on päivitettävissä. Peruspiippari riittää hyvin, ja niitä on tarjolla jokaisella piippareiden valmistajilla. Liputustoiminto on tärkeä, mikäli etsittävänä on monta hautautunutta. Kun käytössä on hyvä peruspiippari merkkaustoiminnolla (ja jota osaa käyttää!), niin homma toimii.”
Piippareista ilmoitetaan kantama, eli kuinka pitkän matkan päästä laite pystyy havaitsemaan toisen piipparin signaalin. Kantama on yleensä noin 40–60 metriä, mutta voi maastonmuotojen tai häiriöden takia olla lyhempikin. Kantamasta saa kuitenkin ajatuksen, miten lumen kasautumisalueella kannattaa lähetä etsimään.
Eevan ohjeet myös muiden vyörypelastusvälineiden valintaan ovat yksinkertaiset:
”Valitse jatkovarrellinen lapio, jossa riittävän iso lapaosa. Lisäksi mukaan pikalukittuva sondi, jonka pituus on yli 240 cm. Lapion kokoon ja sondin jämäkkyyteen kannattaa panostaa.”
Tutustu huolella piipparin ominaisuuksiin
Suomalainen ei tunnetusti käyttöohjeita kaipaa. Piipparin kohdalla kannattaa kuitenkin tehdä poikkeus. Kun piippari on hankittu, kannattaa huolellisesti tutustua käyttöohjeisiin. Monelta valmistajalta löytyy myös käyttöohje videona sivuiltaan tai Youtubesta.
”Kannattaa perehtyä huolella oman mallin käyttöohjeisiin ja tutustua monipuolisesti laitteeseen. Tarkista ensimmäiseksi pariston tila ja suositus sen vaihtovälistä. Noin nyrkkisääntönä, kun virta putoaa alle puoleen, on aika vaihtaa paristo. Lisäksi kannattaa tarkastaa piipparin ohjelmiston ajantasaisuus”, Eeva vinkkaa.
Digitaalisiin laitteisiin tulee ohjelmistopäivityksiä, joten uuden päivityksen saatavuus kannattaa tarkistaa vuosittain. Yleensä paikka, josta on piipparin ostanut, auttaa päivityksen kanssa. Yhä useimmissa malleissa päivitys onnistuu nykyään oman tietokoneen tai kännykkäsovelluksen avulla.
”Piipparilla ei ole yksiselitteistä elinaikaa, mutta kymmenvuotias on piipparina jo aika vanha. Viimeistän silloin kannattaa päivittää uusimpaan teknologiaan”, Eeva suosittelee.
Harjoittele piipparin käyttöä säännöllisesti
Kun olet kartoittanut laitteen toiminnat, on vuorossa piipparin käyttäminen harjoitusmielessä.
”Lumiturvallisuuskurssi on paras paikka oppia oikeat tavat käyttää piipparia. Kurssilla opitaan myös tehokas ja tarkoituksenmukainen sondin ja lapion käyttö.”
Piipparin käyttöä voi – ja pitää – harjoitella omatoimisesti ja säännöllisesti. Harjoitteluun tarvitaan kaksi piipparia, joten harjoitella voi vaikka mäkipäivän jälkeen yhdessä laskukavereiden kanssa.
”Sisätiloissa voi harjoitella peruskäyttöä, etsinnän päälle laittamista ja havainnoida laitteen äänen ja näytön muuttumista eri tilanteissa. Ulkona toinen hautaa piipparin lumeen esimerkiksi pussissa tai laatikossa ja sitten toinen etsii sen.”
Myös sulan maan aikana voi harjoitella piilottamalla piippari vaikka varvikkoon.
”Kannattaa harjoitella signaalin etsintää (piippari kantaman ulkopuolella ja haetaan signaalia), karkeaa etsintää (seurataan piipparin signaalia edeten lähemmäksi hautautunutta) ja tarkkaa etsintää (ristikkomenetelmällä suoritetaan tarkka etsintä ennen sondausta)”, Eeva opastaa.
Lapsille ja nuorille voi piipparin käyttöä opettaa leikin varjolla.
”Kaverini piilotti pääsiäismunan piipparin kanssa hankeen. Alle kouluikäiset lapset etsivät toisella piipparilla pääsiäismunansa. Laitteet ovat nykyään hyvin intuitiivisia ja helppokäyttöisiä.”
Sijoita piippari oikein
Piippari on elektroninen laite, joka on hyvästä häiriösuojauksesta huolimatta altis häiriöille.
”Kun piippari on lähetystilassa, pitäisi matkapuhelimen olla vähintään 20 sentin päässä piipparista. Etsintätilassa kännykkä pitäisi mielellään olla pois päältä ja minimissään puolen metrin päässä piipparista. Kaikki elektroniset laitteet, kuten kypäräkamerat, lämpösukat tai vaikka sykevyöt voivat aiheuttaa häiriöitä piipareihin”, Eeva varoittaa.
Piippareiden mukana tulee kantamiseen tarkoitettu valjaskotelo.
”Mikäli piipparia pitää kylkeä tai vatsaa vasten, kannattaa se asettaa alusasun päälle. Näin sitä ei tarvitse riisua vaatteiden vaihdon takia. Piippari pysyy kehon lähellä lämpimänä, eikä paristo kulu niin nopeasti.”
Lumi on ikuisen oppimisen aihe
Piippari ei ole tärkein turvallisuuteen liittyvä asia, vaan se on tieto. Miten reitti suunnitellaan, kuinka vyörymaasto tunnistetaan sekä miten päätös ryhmässä tehdään.
”Finlav-kurssi on paras aloitus takamaastoharrastukselle. Lumivyöryluennot ovat hyviä, mutta eivät korvaa maastossa tehtäviä harjoituksia. Kursseilla käydään myös läpi uusimmat ja tehokkaimmat pelastustekniikat.”
Finlav-lumiturvallisuuskursseja järjestetään ympäri Suomen. Kurssikalenterin löydät Finlavin sivuilta.
”Kaikki kiteytyy laskuporukan vuorovaikutukseen, miten tehdään yhdessä perusteltuja päätöksiä. Valitaan järkevät nousu- ja laskupaikat, ettei vyörypelastusvälineille tule ikinä oikeaa käyttöä. Ja mikäli tulee, niin niitä osataan sitten sujuvasti käyttää.”
Eeva Mäkelä muistuttaa, että lumivyöry ei ole ainoa offarilaskijaa vaaniva vaara.
”Laskuonnettomuus voi olla harmittomankin näköisestä kaatumisesta aiheutunut loukkaantuminen. Tällöin kylmettyminen tai pahimmillaan hypotermia voi nopeasti nousta suureksi ongelmaksi. Perusensiaputaidot ovat taitoja, joita jokaisella hyvällä laskukaverilla on hallussa.”
Lue lumiturvallisuudesta ja tutustu Finlav-koulutusjärjestelmään. Kattavan lumivyörytietouspaketin löydät tästä linkistä ja tietoa Finlavin lumiturvallisuuskoulutuksista täältä.
