Entistäkin parempi telemark-käännös

Telemark tunnetaan ennen kaikkea näyttävistä ja persoonallisista käännöksistä, jotka kiinnittävät helposti huomion rinteessä. Lajia voikin kutsua eräänlaiseksi tanssiksi, jossa liike ja rytmi sulautuvat yhteen muodostaen tasapainoisen ja sulavan kokonaisuuden.

Telemarkissa on kyse muustakin kuin käännöksistä. Jokaisen lajista kiinnostuneen onkin hyvä lähteä liikkeelle luontevan laskuasennon löytämisestä. Telemark tunnetaan dynaamisuudestaan, mutta kaikkien liikkeiden pohjana on hyvä perusasento.

Pitkän linjan telemark-laskija, hiihdonopettaja ja valmentaja Pepe Vanninen opastaa, kuinka telemark-käännöksestä tulee entistäkin hienompi.

Millainen on hyvä laskuasento?

Hyvässä laskuasennossa paino on päkiöillä, sääret nojaavat vasten monon etuläppää ja polvet joustavat hiukan. Lantio pysyy kuitenkin korkealla eikä takapuoli putoa alas. Jalat ovat noin lantion leveydellä toisistaan.

Yläkropassa vatsalihakset aktivoituvat ja yläselkä kaareutuu hieman. Tällöin vatsa painuu sisään ja asennosta tulee hieman eteenpäin hyökkäävä. Kädet ovat luonnollisesti edessä ja sen verran leveällä, etteivät kyynärpäät kosketa kylkiä.

Telemark-asennossa tärkeintä on, että sisäsuksen telemark-asentoon vievä polvi menee suoraan alaspäin. Reisi on pystysuorassa asennossa ja polvi muodostaa 90 asteen kulman. Mikäli polvi tulee liian eteen, asento muuttuu takapainoiseksi. Liian takana oleva polvi puolestaan aiheuttaa haasteita sisäsuksen hallinnassa, jolloin suksi hakee paikkaansa lumella.

Syvälle telemark-käännöksen saloihin

Käännös aloitetaan normaalilla alppikäännöksellä. Kärkien osoittaessa suoraan alas lähdetään laskeutumaan rauhassa telemark-asentoon. Voit kuvitella eteesi kellotaulun, jossa kello kaksitoista osoittaa suoraan alas. Hyvä ja rytmikäs telemark-käännös osuukin noin kello kymmenen ja kahden kohdalle. Loivemmissa rinteissä käännöksen tekeminen voi olla mahdollista jopa kello yhdessätoista ja yhdessä. Aloittelijan on puolestaan syytä aloittaa telemark-asentoon meno vasta sen jälkeen, kun suksen kärjet näyttävät suoraan alaspäin eli sukset kääntyvät oikolinjan yli.

Telemarkissa liike on lääke. Vartalon liikkeen pysähtyessä ja muuttuessa staattiseksi energiaa kuluu hukkaan ja voimat loppuvat nopeasti. Tästä syystä omaa laskua onkin hyvä harjoitella rytmittämään: Voit esimerkiksi joka kerta käännöstä kohti lähtiessäsi laskea kolmeen. Näin liike pysyy tasaisena ja jatkuvana.

Telemarkin laskeminen hyvässä liikkeessä on kuitenkin vaikeaa, mikäli käännökset menevät ”liian loppuun” eli sukset ovat viistossa rinteeseen nähden.

Kuten muussakin laskettelussa, myös telemarkissa on syytä opetella tarkistamaan ja hallitsemaan omaa vauhtia myös kovemmissa nopeuksissa. Helppo tapa vauhdin hallitsemiseen on käyttää ulkosuksea käännöksen aikana rinteeseen nähden poikittain, jolloin vauhti hiljenee ja nopeankin pysähdyksen tekeminen on mahdollista.

Keskustelunaiheena oikeaoppinen telemark-asento

Telemark-asennon pituus puhututtaa usein lajin harrastajia. Asennon luonnollinen pituus on kuitenkin jokaisella ihmisellä erilainen, joten toisiin vertaamisesta ei ole varsinaisesti hyötyä. Laskuasentoa ei kannata tahallaan pidentää varsinkaan viemällä sisäsuksea taaemmaksi, sillä tällöin sisäsuksen hallinta menetetään.

Normaalilaskussa on hyvä pystyä näkemään monon kärki ulkosuksen polven yli. Mikäli haluat kuitenkin hakea käännöksen loppuun näyttävämpää telemark-asentoa, voit viedä painoa varovasti ulkosuksen kantapään suuntaan. Tällöin asento pitenee ja käännös kaartaa paremmin loppuun. Muista kuitenkin palata käännöksen jälkeen takaisin päkiöille, ettei paino jää liian taakse!

Telemark-asennon pituuden ohella myös yläkropan kierrot aiheuttavat usein keskustelua. Moni laskija laskee pitäen ylävartaloaan pienessä vastakierrossa, mutta laskeminen on mahdollista myös myötäkierrossa tai neutraalissa asennossa. Laskuvauhdin kasvaessa lantion kulma on kuitenkin kiertoa tärkeämmässä roolissa suksen toiminnan ja kokonaislaskuasennon kannalta.

Jokaisen telemark-laskijan kannattaa kokeilla, missä asennossa oma kroppa tuntuu luonnollisimmalta suksen päällä ja miten laskemisesta saa mahdollisimman tasapainoista. Usein lajiin ja laskemiseen liittyvät haasteet liittyvätkin vartalon epätasapainoon ja siihen, etteivät vartalon kierrot ole keskenään samanlaisia kummankin puolen käännöksissä.

Pieni vinkki: Kokeile pientä myötäkiertoa käännöksen lopussa. Näin saat vietyä käännöksen vauhdikkaammin loppuun.