Hiihdonopettajana olemisessa on se huono puoli, että suoritussilmä kehittyy ja rupeaa näkemään riskitekijöitä vähän joka puolella. Siis riskillä laskijoita.
Sen näkee sekunneissa, jos sukset vievät laskijaa, eikä laskija suksia. Ja tietty silmät poimivat porukasta vakavasti takapainoiset laskettelijat ja suoraa syöksyvät hurjapäät.
Hyödyllinen taito, mutta tuottaa myös paljon ylimääräistä huolta.
Tiukka takakeno ja sukset syöksyyn
Takakenossa kaarteleva laskija pyllähtää ennen pitkää tai hän törmää toiseen laskijaan, sillä jarrutusmatka on takapainoisena yllättävän pitkä.
Suksien vietävissä oleva laskettelija ei pysty väistämään esimerkiksi yllättäen eteen kaartavaa pikkulasta.
Syöksylaskija ei saa suksia kääntymään kovassa vauhdissa, eikä pysty jarruttamaan yllättävissä tilanteissa.
Yleensä suurin ongelma riskillä laskijoilla on se, että laskettelija on liian vaikeassa olosuhteessa. Rinne on liian jyrkkä, jäinen tai lumiolosuhde muutoin haastava.
Laskettelijan täytyy pystyä hallitsemaan vauhtinsa ja tekemään hallittuja käännöksiä. Jos siihen ei pysty, pitää siirtyä helpompaan rinteeseen tai pyytää opetusta. Ihan oman ja muiden turvallisuuden tähden.
Arviointivirhe vai ylpeyttä?
Aika usein riskirajoilla laskevat laskettelijat ovat teinejä, nuoria – ja miehiä.
Vielä hurjemmalta hiihdonopettajan silmiin näyttävät ne tilanteet, kun vanhempi suostuu tai jopa taivuttelee lapsensa liian vaikeaan rinteeseen.
Miksi sinne liian haastavaan rinteeseen sitten mennään?
Yksi syy on varmasti se, ettei kokematon laskettelija osaa arvioida olosuhteita ja taitojaan oikein. Eli laskija ajautuu vahingossa turhan vaativaan rinteeseen. Toinen syy on ehkä se, että laskettelija ei ymmärrä riskejä. Kolmas lienee ylpeys ja näyttämisen halu. Helpot rinteet koetaan noloiksi.
Helpommassa rinteessä laskettelija kehittyy nopeammin
Hiihdonopettajan kaino neuvo on, että aloita mieluummin liian helposta rinteestä. Sieltä pääsee aina vaikeampaan rinteeseen, kun siltä alkaa tuntumaan.
Taidoilleen sopivassa rinteessä oppii nopeammin laskettelun tekniikkaa. Paino on helpompi pitää edessä, kun ei pelota. Ja kun ei tarvitse keskittyä hengissä selviämiseen, ehtii keskittymään siihen, mitä tekee.
Pelko, myös rehvakkuudella ja kiukuttelulla peitelty pelko, hidastaa tai jopa estää oppimisen.
Riittävän leppoisassa rinteessä kehittyy taitojen lisäksi myös itseluottamuksesi, mikä nopeuttaa oppimista. Kun haukkaat pienen palan kerrallaan, pääset nopeammin huipulle – turvallisesti.
Kirjoittaja Teija Uurinmäki on Levin hiihdonopettaja ja vapaa toimittaja.