Alkutalven laskuolosuhteisiin sisältyy erityisen paljon riskitekijöitä, jotka voivat lievemmillään johtaa kalliisiin välinerikkoihin ja pahemmissa tapauksessa vakaviinkin tapaturmiin.
Vaikka lunta on maastossa vielä yleisesti ottaen vähän, myös mahdollisuus joutua lumivyöryyn on talven alussa suurempi kuin moni luultavasti ajatteleekaan.
Ensimmäiset laskukelpoiset linjat muodostuvat yksittäisiin paikkoihin
Korkeuksiin kohoaville vuorille ja tuntureille lunta alkaa kertyä jo siinä vaiheessa, kun alemmilla mailla sade tulee vielä vetenä tai räntänä. Ensimmäiset merkittävät lumisadekertymät voivat vuoristoissa muodostua jo syyskuussa. Suomen Lapissa tunturit värjäytyvät yleensä valkoisiksi lokakuun loppupuolella tai viimeistään marraskuun aikana.
Esimerkiksi syksyllä 2023 Ylläksellä satoi lunta jo lokakuun puolessa välin niin paljon, että lumipeitteen paksuus saavutti tuntureilla keskimäärin puolen metrin tason. Ja tyypillisesti tuulen mukana tuiskunnutta lunta kertyi eniten jyrkkien rinteiden suojanpuoleisiin maastonpainaumiin ja harjanteiden ympärille.
Ensimmäiset vapaalaskijoita houkuttelevat paikat ovatkin yleensä jyrkkiä kuruja tai maljamaisia seinämiä – bowleja, joihin lunta voi kulkeutua keskimäärin 3–5 kertaa sadekertymää suurempia määriä. Siksi alkutalvisin vallitsee aina vaihtuvan pituinen ajanjakso, jolloin laskettavaa löytyy vain rajatuilta alueilta, yksittäisistä paikoista.
Ja juuri ne ovat samalla niitä maastonkohtia, joissa myös lumivyöryjen mahdollisuus kehittyy ensimmäisenä.
Syksyn 2023 ensimmäisen kunnon lumimyräkän päätteeksi Ylläksen Kesänkitunturin kaakkoiskulmalla laukesi laattavyöry jo 16. päivä lokakuuta.
Epävakaa alkutalven lumipeite
Talven lumipeite alkaa rakentua heti, kun maahan satanut lumi ei enää sula kokonaan pois. Kerros kerrokselta sen paksuus kasvaa ja saavuttaa Suomen tuntureilla huippunsa yleensä maalis–huhtikuun vaihteessa.
Lumipeite ei ole koskaan homogeeninen, vaan sen paksuus ja rakenne vaihtelee riippuen paikasta. Tuulella on suuri vaikutus siihen, miten satanut lumi jakaantuu maastossa.
Kulloinkin vallitsevan sään mukana lumipeitteessä tapahtuu jatkuvia muutoksia, jotka joko vahvistavat tai heikentävät sen vakautta lumivyöryjen suhteen. Lumipeitteeseen vaikuttaa myös maaperästä nouseva lämpö.
Lumikiteiden muodonmuutokset ovat seurausta lumipeitteeseen muodostuvista lämpötilaeroista. Kun ylhäältä päin tuleva kylmä pakkasilma ja maasta nouseva lämpö kohtaavat ohuessa lumipeitteessä, alkaa siihen nopeasti muodostua isoja, kulmikkaita ja huonosti toisiinsa sitoutuneita lumikiteitä.
Tällainen muodonmuutoksessa fasetoitunut lumi on helppo tunnistaa sen sokerimaisesta koostumuksesta. Siitä ei saa puristettua lumipalloja ja sitä voi hyppyyttää kämmenellä kuin hienoa sokeria tai kuivaa hiekkaa. Mitä ohuempi lumipeite on, sitä nopeammin lämpötilan muutokset vaikuttavat siihen.
Sitten kun seuraavat lumisateet viimein saapuvat – joskus viikkojenkin jälkeen – uudet lumikerrokset kertyvät enemmän tai vähemmän heikon pohjakerroksen päälle. Pahimmillaan läpeensä heikko pohjakerros voi aiheuttaa vaaraa ja vähintäänkin epävarmuutta koko kauden ajan.
Lumipeitteen vakauden kannalta olisi paljon parempi tilanne, mikäli lunta sataisi sopivan tasaisin väliajoin ja perustaltaan vahvan lumipeitteen paksuus kasvaisi heti alkutalven aikana reilusti metrin yläpuolelle.
Ilmaston muuttuessa Lapissakin on saatu tottua sellaisiin sääolosuhteisiin, jolloin kylmät ja leudot jaksot vuorottelevat syksyn ja alkutalven aikana – ja jopa koko talven ajan. Nopeat muutokset kylmästä lämpimään tai toisin päin lämpimästä kylmään edistävät heikkojen kerroksien syntymistä.
Kylmän lumen nopea lämpeneminen heikentää kerroksien välisiä sidoksia lyhyellä aikavälillä. Ja päinvastaisessa tilanteessa lämmöstä pehmenneen ja kostuneen lumipeitteen pintaan muodostuu kova korppukerros ilman jälleen kylmetessä.
Liukkaaksi jäätynyt tai tuulen hioma korppukerros tarjoaa otollisen liukupinnan laattavyöryille, kun se aikanaan hautautuu uuden lumikerroksen alle. Päälle satava lumi ei myöskään sitoudu kovinkaan nopeasti kylmän ja kuivan korppukerroksen kanssa. Useisiin laattavyöryihin liittyykin korppukerros ja sen yhteyteen muodostunut heikko kerros, joka pettää yläpuolisen kuormituksen vaikutuksesta.
Liukupinta voi syntyä myös vesisateen tekemänä, sillä yksittäiset vesisateet jopa marras-helmikuun välisenä aikana eivät enää ole tavattomia Lapissakaan. Ilman äkillinen lämpeneminen tai vesisade kylmän kauden keskellä voi johtaa nopeasti lumivyöryjen syntyyn, koska niiden vakautta heikentävä vaikutus kylmään ja kuivaan lumeen on niin nopea ja merkittävä.
”Missä voi laskea, siellä voi myös vyöryä”
Paikoissa, joissa vapaalaskija voi edes harkita laskevansa, lunta täytyy olla jo niin paljon, että ainakin suurimmaksi osaksi karkeat maastonpeittoisuudet ovat hautautuneet lumen alle niin syvälle, että niiden päällä on riittävän paksu ja kantava kerros lunta laskemiseen.
Tämä toteutuu nopeimmin rinteissä, joissa maaperässä on kanervikkoa, sammalta, ruohoa, soraa, sileätä kalliota tai korkeintaan pienikivistä kivikkoa. Ne ovat siis alueita, joissa maaperässä on vähän, tai ei ollenkaan, lunta paikallaan pitäviä ankkureita, kuten isoja kiviä, kantoja, puunrunkoja ja pensaita.
Lumivyöryt ovat ylipäätänsä mahdollisia vasta sitten, kun lumipeitteen ylimmät kerrokset ovat peittäneet ankkureina toimivat maastonpeittoisuudet. Ankkureiden puuttuessa tähän riittää vain 30 cm paksu lumipeite. Mahdollinen vyöry olisi sillä lumimäärällä pieni, mutta varsinkin jonkun maastoansan yhteydessä sekin voisi olla laskijalle vaarallinen.
Maastoansa voi olla esimerkiksi vyöryn kertymäalueella kulkeva puronuoma tai jokin muu painauma, johon vyöryvää lunta voisi kertyä riittävästi hautaamaan laskijan allensa. Maastoansa on ylipäätänsä jokin maastossa oleva tekijä, joka tekee vyöryyn joutumisesta entistä vaarallisempaa.
Koska alkutalven ohut lumipeite on mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös epävakaa lumipeite, on laattavyöryn mahdollisuus ilmeinen runsaan lumisateen aikana ja välittömästi sen jälkeen kaikilla tarpeeksi lumisilla ja jyrkillä rinteillä.
Koska lähes kaikki tällaiset paikat ovat niitä, joissa laskeminen on ylipäätänsä edes mahdollista, ei vapaalaskija pysty välttämättä edes harkitsemaan olosuhteiden vaatimia turvallisempia reittivaihtoehtoja.
Ainoa täysin toimiva riskinhallintamenetelmä olisi jättää vaarallinen rinne laskematta ja hiihdellä kotiin odottamaan paksumpaa ja vakaampaa lumipeitettä. Alkutalven kohdalla voikin pitää peukalosääntönä: ”Missä voi laskea, siellä voi myös vyöryä.”
Vähäinen lumen määrä hämärtää vaaran tunnistamista
Vuoristomaissa sattuu vuosittain lukuisia alkutalven lumivyöryjä. Jotkut niistä johtavat valitettavasti myös vyöryyn joutuneen menehtymiseen. Monesti vyöryyn joutunut on ollut retkeilijä, metsästäjä tai kiipeilijä, joilla ei välttämättä ole sellaista ymmärrystä lumesta kuin kokeneella vapaalaskijalla.
Lapin tuntureiden pienemmän mittakaavan rinteillä alkutalven lumivyöryriski on varmasti huomattavasti pienempi – mutta kuitenkin todellinen.
Laskemisen polte, somepäivityksen saaminen tai joku muu varsin inhimillinen tekijä voi hämärtää rationaalista ajattelua ja päätöksentekoa. Mikäli ei ole aiempaa kokemusta alkutalven olosuhteista, voi olla myös vaikeata mieltää selkeätäkin lumivyöryvaaran mahdollisuutta silloin, kun suurin osa maastosta on vähälumista tai jopa paljaana.
Yleisin onnettomuuksiin johtava riskitekijä alkutalven vapaalaskuissa on kuitenkin vähäisen lumen aiheuttama petollisuus ja suojan puute laskijan kaatuessa.
Lumipeitteen kantavuus vaihtelee vielä suuresti ja kaatuminen aivan sen pinnan alla piilottelevaan kiveen, kantoon tai puunrunkoon kovasta vauhdista voi johtaa vakavaankin loukkaantumiseen, koska paksu lumikerros ei vielä pehmennä kaatumisen vaikutusta.
Lisäksi on hyvä muistaa, että pohjoisilla leveysasteilla päivän valoisa aika on varsin lyhyt ja onnettomuustilanteissa aikataulut helposti ylittyvät, jolloin paluumatkaa, tai pahemmissa tapauksissa pelastustöitä, joudutaan tekemään pimeyden vallitessa.
Artikkelin kirjoittaja on Canadian Avalanche Association -organisaation kouluttama lumiturvallisuusasiantuntija (CAA Avalanche Operations Level 2) sekä Ski patrol Ylläksen lumivyöryennusteita laativan ryhmän jäsen.
Lue lumiturvallisuudesta ja tutustu Finlav-koulutusjärjestelmään. Kattavan lumivyörytietouspaketin löydät tästä linkistä ja tietoa Finlavin lumiturvallisuuskoulutuksista täältä.
