Voi kuulostaa villiltä, mutta syksy on elämyshiihtokoulu Pallaksen Pöllöille yksi vilkkaimmista sesongeista. Päivittäin tunturiin suuntaavat oppaat saavat säästä riippumatta monivärisen helminauhan peräänsä, jonka muodostavat sekä reilusti Pallaksen kolunneet että täysin ensikertalaiset retkeilijät.
Tunturiin ihmisiä vetää ruskalla samat syyt kuin talvellakin: tunturimaisemat, kokemattomat jängät, aurinkoiset seinämät ja tuulelta suojassa olevat kurut. Tässä lieneekin aidoin syy, miksi Pöllöjen perään suunnataan vuodesta toiseen – merkattuja polkuja pitkin osaa kulkea jokainen, mutta kansallispuiston ikimetsissä tai avotuntureilla kuljettaessa vahvasta aluetietoudesta on hyötyä. Pallaksen Pöllöjen avulla tunturin mielenkiintoisimmat ja salaisimmat kohteet näyttäytyvät aina upeimmillaan. Myös retkeilijöiden turvallisuudesta pidetään luonnollisesti huolta.
Kokemusten selkosilla
Sulan ajan retkeily on talven vapaalaskuretkiin verrattuna tasatempoisempaa, mutta vaatii retkeilijältä vahvaa tilannetajua. Ne vapaana virtaavat purot, jotka talvella ovat metrisen lumikannen alla, saattavat nyt katkaista retken, jos ylityspaikkaa ei ennakoi ajoissa. Samaan kategoriaan kuuluvat myös vaikeakulkuiset kivikot, upottavat suot tai tiheät varvikot.
Syksy antaa kuitenkin hurjasti mahdollisuuksia kokea tuntureilla ne paikat, joissa talvella liikkuminen laskien tai hiihtäen on haastavaa. Pallaksella pöllöjen retkilläkin tutuiksi tulevat alueet kuten vaikka Hietajärvi-Sieponen, Pyhäkuru ja Keimiötunturi ovat näistä hyviä esimerkkejä.
Syksy antaa oppia talvelle
Syksyinen tunturi antaa valtaisaa oppia myös tulevan talven hiihdoille – tietotaitoa, jota pöllöt ammentavat niin laskulinjojen suunnittelussa, sään ymmärtämisessä kuin lumivyöryjenkin tutkimisessa. Ruskan värit erottelevat jo kaukaa katsellessa alueita, joissa kasvillisuus muuttuu katajakeitaaksi tai pehmeäksi niityksi peittämään rakkakivikkoa. Alue-eroilla on suuri vaikutus esimerkiksi alkutalven paikkakohtaisiin lumieroihin.
Maanpinnan purot ja bowlit lumi peittää helposti, mutta syksyllä alue ei valehtele kulkijalle. Talvista liikkumista varten on hyvä ymmärtää, mistä keväällä vesi todennäköisimmin virtaa vuolasti tai mitkä ovat kohtia, joissa lumi kantaa kovimmillakin keväthelteillä.
Lumiturvallisuutta silmällä pitäen on olennaista ymmärtää missä ympäristössä oikeasti liikutaankaan. Muodot kertovat esimerkiksi siitä, mihin talven aikana tuulet todennäköisimmin keräävät tuiskulumilaattaa tai missä ohuen lumen alueet sijaitsevat.
Kadota aika ja kiire
Päiväretken jälkeen hotellin aulassa istuessa vuodenaikojen merkitys häviää. On hauska huomata, kuinka talvella retkiä vetäneen pöllön lämmin puheensorina saa miettimään ”olenko oikeasti täällä, keskellä tunturiparatiisia fiilistelemässä samaa tunnetta kuin talvellakin”. Päivän kuvia katsoessa valloitetuista keroista Nammalan läheisyydessä huomaa, että ainoana erona talven upeimmille kokemuksille on tuntureilla loistava punakeltainen väriloisto.
Hämärä on saapunut ja jokin vetää jälleen ulos tunturiluontoon. Joinain iltoina päivä voi jatkua viipyileviksi hetkeksi tunturirakan tasaisille selkosille, makuupussin pehmeään lämpöön, alle Milkywayn ja revontulten. Yhdessä Pallaksen Pöllöjen oppaiden ja ympärilläsi tunturia hengittävien tunturiparatiisilaisten.
Pallaksen Pöllöt on erilainen hiihtokoulu
Elämyshiihtokoulu Pallaksen Pöllöt on yksi Suomen vanhimmista hiihtokouluista. Se toimii suurella sydämellä ja ammattitaidolla yhdellä Suomen upeimmista tunturialueista Pallaksella. Noin kahdenkymmenen hiihdonopettajan, eli pöllön, tominta-alue käsittää avotunturin, tykkylumiset metsät ja ruskan värjäämät suot.
Pallaksen Pöllöt järjestävät vapaalaskuretkiä vahvaa aluetuntemusta hyödyntäen parhaille laskulumille, suuntaavat maastohiihtoretkille latujen ulkopuolelle tunturiin ja vievät vieraat kauneimmille ruskaretkille. Iltaisin he isännöivät vieraiden toiveiden mukaan lettuiltaa tai vaikkapa revontuliretkeä.
