Himos nousi nopeasti monen laskettelijan tuntemaksi ja tykkäämäksi hiihtokeskukseksi. Himos on määrätietoisen työn tulos ja mainio esimerkki suunnitelmallisesta ja sitkeästä yrittäjyydestä. Kaudella 2019–2020 Himos täyttää 35 vuotta. Juhlan kunniaksi julkaisemme Himoksen tarinaa Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry:n julkaisemasta Elämää alamäessä -kirjasta:
Suomen tarkimmin harkittu teko
Rukan paikallisjohtajana toimi 1970–80-lukujen taitteessa insinööri Juhani Ojala, joka oli päätynyt Rukan hiihdonopettajakurssin kautta hiihdonopettajaksi.
Ojala oli Rukalla kaikkiaan kolme vuotta. Nuorella insinöörillä kyti kuitenkin ajatus oman hiihtokeskuksen perustamisesta etelämmäs, lähemmäksi suuria asutuskeskuksia.
”Minulla oli Rukan työn ja Juhani Ahon suhteiden ansiosta mahdollisuus päästä tutkimaan maanmittauslaitoksen topografisia karttoja. Tiesin tarkkaan, mitä hain: hyvää kohdetta Tahkon eteläpuolelta. Yhtään mäkeä ei varmasti jäänyt tutkimatta. Sieltä löytyi viisi vaihtoehtoa, joista ykköseksi nousi Himosvuori. Sitten se olikin menoa”, Ojala kertoo.
”Tein listan Himoksen vaatimuksista. Ne olivat riittävä korkeusero ja sopiva jyrkkyys unohtamatta aloittelijoille sopivia helppoja rinteitä. Tämän vuoksi Himoksen rakentaminen aloitettiin Pohjois-Himoksesta eikä jyrkimmästä kohdasta, nykyisistä Keskimaa-rinteistä”, Ojala muistelee.
Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen (SHKY) pitkäaikainen toiminnanjohtaja Guy Catani muistelee Himoksen perusteellista pohjatyötä:
”Juhani vietti viikkokausia tutkimassa karttoja ja teki niistä erilaisia muistiinpanoja. Himoksen päätyminen hiihtokeskukseksi oli ihan varmasti Suomen tarkimmin harkittu teko.”
Kultakaivos vai selkänahkaprojekti
Kun Himos avattiin vuodenvaihteessa 1984–85, laskettelubuumi oli Suomessa kuumimmillaan. Laji oli kasvanut kaiken kansan harrastukseksi.
Himos oli yrittäjävetoinen keskus, jota Ojala kehitti puolisonsa Päivi Kuokkasen kanssa omilla säästöillä ja ankaralla työllä.
”Himos oli hyvin puhdas selkänahkaprojekti, jossa tein yrittäjänä töitä 24/7, jos ruokatuntia ei lasketa mukaan”, Ojala kertoo.
Himoksen perustaminen kohtasi myös odottamattomia haasteita, sillä kunta pyöritti Jämsän Kaipolassa Pitkävuoren hiihtokeskusta ja osa jämsäläisistä päättäjistä vastusti voimakkaasti Himoksen perustamista.
Vastahangasta huolimatta Himoksen alku oli huikea. Parhaimmillaan autojonot ulottuivat parin kilometrin päähän 9-tielle saakka.
”Ihmiset kysyivät, oliko tiellä tapahtunut liikenneonnettomuus. Ei ollut, vaan Himokselle oli niin paljon tulijoita, että kaikki eivät mahtuneet alueelle parkkiin”, Ojala muistelee.
Helpompaa laskemista
”Kun Himos aloitti, oli vain slalom. Pian tulivat ensimmäiset lumilaudat ja monoskit, 90-luvun lopulla leikkaavat sukset ja twintip-temppusukset”, kuvailee Päivi Kuokkanen.
”Olemme aina seuranneet näitä trendejä ja arvioisin, että meillä oli yksi Suomen ensimmäisistä lumikouruista. Se ei ollut kaksinen, mutta paippi kuitenkin. Idea tuli kotiintuomisina opintomatkalta Sveitsin Laaxista.”
Himos lähti hakemaan uusia asiakkaita Suomenlahden eteläpuolelta Virosta ja osallistui jo 1990-luvun alussa SHKY:n organisoimana kolmen muun keskuksen kanssa Tallinnan Tour Rest -messuille.
”Se toi meille heti jonkinlaisen virolaisbuumin ennen venäläisten suurempaa rynnistystä. SHKY järjesti myös kansainvälistymiskoulutusta, joka tuli alalle tarpeeseen. Himoksen alueen vientirengashankkeen tiimoilta meillä oli yhdessä vaiheessa myös aika paljon hollantilaisia matkailijoita”, muistelee Päivi Kuokkanen.
Koko perheen yritys
Himoksella hiihtokeskuksen perustamisajatus oli Juhani Ojalan, mutta puoliso Päivi Kuokkanen oli toiminnassa mukana heti alusta lähtien. Juhanin mukaan hommasta ei olisi tullut mitään ilman perheen tukea.
”Kyllä se on perusedellytys, että perhe tukee. Ei sitä osaa muuta vaihtoehtoa edes kuvitella”, Ojala sanoo.
Päivi Kuokkasen mukaan pariskunta on tukenut vuoroin toisiaan ja ymmärrystä on tarvittu puolin ja toisin.
”Jos olisin lähtenyt ranskan ja ruotsin lehtoriksi, ei samanlaista ymmärtämystä olisi varmasti riittänyt. Nyt olemme ajautuneet tänne ja päättäneet antaa itsestämme kaiken Himoksen hyväksi. Tämä on meidän lapsi ja elämäntapa”, Kuokkanen sanoo.
Himoslaisten into kauden avaamiseen ei ole laantunut, vaikka kausia on jo 35.
”Kun alkutalvesta saadaan lumitykit käynnistettyä, olen lapsen intoa täynnä. Edelleen haluaisin olla ensimmäisenä hississä, mutta se ilo annetaan asiakkaille. Aina siellä on paljon asiakkaita, jotka haluavat olla ensimmäisessä kapulassa”, Juhani Ojala sanoo.
Pysy ajan tasalla alamäkimaailman tapahtumista, tilaa Ski.fi-uutiskirje!
