Suomen tunturit ovat ainutlaatuisia ja tarjoavat mystisen kauniita hetkiä niitä hamuaville. Ennennäkemätön projekti on tullut päätökseen, kun kaksi Lapissa työskentelevää laskijaa onnistuivat hiihtämään luonnonlumilla Suomen tunturialueilla 12 kuukautta putkeen.
Varhainen talvi löi alkutahdit
Tuskin ensimmäinen kerta, kun joku on heittänyt kysymyksen voisiko Suomessa laskea läpi vuoden luonnonlumilla. Epäilyksiä kysymys on ainakin aina herättänyt. Ketään emme ole kuulleet sen tehneen, vaikka kovasti sitäkin kyselty on. Ensimmäinen kertako siis?
Ylläksellä asuvan Esko Liukkaan ja Pallaksella tunturioppaana toimivan Juuso Holsteinin laskukausi alkoi vuosi sitten lokakuussa sekä Ylläksellä että Pallaksella. Lokakuun loppupuolella satanut pysyvä lumi tarjosi upeita hetkiä vapaalaskuun jo alkukaudesta. Pallastuntureilla pehmeät varvikot tarjosivat laskulle jo alkukaudesta hyvän ja erityisen turvallisen alustan. Ylläksellä rinnepohjat ja lumiaidat keräsivät lunta rakkakivikonkin päälle varsin paljon.
Talvi meni upeista Lapin lumista nauttien. Etenkin marras- ja joulukuu olivat erityisiä sekä kelien että puuterilumien osalta. Toukokuun yöttömässä yössä paksuja hankia hiihdellessä ajatus 12 kuukauden projektista puraisi kaksikkoa ensimmäisen kerran.
”24 tunnin yöttömän yön skinnausreissulla pohdin ensimmäisiä kertoja, voisiko Suomessa tämä olla mahdollista. Mutta oikeasti ajatus heitti volttia vasta heinäkuun upeilla lumilla Pallaksen Pyhäkurussa”, Esko Liukas kertoo projektin syntyhetkiä.
Juuso Holstein on unelmoinut koko vuoden mittaisesta laskukaudesta jo pitkään:
”Itse lipsautin televisiohaastattelussa, josko pienen pojan unelma läpi vuoden laskemisesta voisi toteutua pitkään kesälle jatkuneen talven takia. Pienen pojan unelma toteutui.”
Lopulta yhteisiksi kriteereiksi hioutui se, että laskun tulisi oikeasti tuntua laskulta ja olla yli 5 käännöstä. Yhtä käännöstä varten ei matkaan lähdettäisi, eikä voitaisiin puhua laskemisesta.
Kesälaskut mieleenpainuvimpia
Tunturi-Lapin vapaalaskualueet heräävät aitoon upeuteensa vasta toukokuussa. Vuoden 2020 kesälaskut olivat ikimuistoisia. Juhannukseen saakka miehet kävivät lähes päivittäin mäessä shortsit jalassa ja t-paita repussa. Keskiyön juhlan aikaan kesän lämpö helli yhä laskijoita.
Vaikka Lapissa pääsääntöisesti aina hiihdetään kesäkuussa, olivat tämän vuoden kesälaskut laadultaan ainutkertaisia. Paikoitellen kesäkuun puolessa välissä lunta oli idänpuoleisilla seinämillä vielä reilusti yli kolme metriä. Talven ennätyslumet kantoivat pitkälle, vaikka lämpötilat olivat ennätyspitkään ennätyskorkealla. Helleraja rikottiin parin viikon ajan lähes päivittäin.
Kesä avasi myös koko lajikirjon uuteen ulottuvuuteen. Esko ja Juuso polkivat Pallaksen Pyhäkuruun päälle useasti fatbikeilla, laskukamat repussa. Noin neljän kilometrin matka hotellilta taittui parissakymmenessä minuutissa, kun talvella taivalletaan melkein tunti.
”Lumi oli sulanut reiteiltä jo täysin, arska paistoi ja hiki virtasi. Siellä poljimme vaeltajien seassa etsimässä lunta”, Esko Liukas muistelee kesän herkkuhetkiä.
Säiden vaihtelut pitivät hereillä
Heinäkuussa käydyt status-update puhelut elokuun ja syyskuun haastavuudesta kävivät toteen. Lämmin kesä rokotti Pallaksen Pyhäkurun lumimassoja reilusti ja elokuussa oli synkronoitava kalentereita, jotta laskumetrien määrän pystyisi optimoimaan vauhdikkaan sulamisen alta. Lunta Pyhäkurussa oli kuitenkin hämmästyttävän hyvin, ottaen huomioon miten aurinko kuruun oli porottanut. Korkeuserometrejä laskettavaksi tuli lähes 60 metriä – siis etelän hiihtokeskusten verran.
Syyskuussa Pyhäkurun lumien sulettua Ilmatieteenlaitoksen sääennusteet lupailivat useaan otteeseen runsaita lumisateita Pallastuntureille. Ennusteet muuttuivat aina viime hetkillä epäsuotuisiksi lumen suhteen. Sama tilanne oli Kilpisjärven kanssa.
”Parina yönä kello herätti tunturihotellissa kahdelta, neljältä ja seitsemältä josko kovana alkanut sade olisi muuttunut lumeksi. Ei se vain valkoiseksi muuttunut vaikka räntää välillä vihmoikin. Epäusko talven tuloon valtasi mielen”, Juuso Holstein kertaa syyskuun alun tunnelmia.
Parhaimpina päivinä tuntureille luvattiin yli 15 senttimetriä lunta, mutta sateet muuttuivat auringoksi, kunnes 22. syyskuuta kelikameroista näkyi valkoista. Oli aika hakea lunta hiihtokeskusten lähimaastoja kauempaa. Auto suunnattiin kohti Kilpisjärveä.
Vielä 10 kilometriä ennen Kilpisjärveä lämpötila näytti +6 astetta, mutta kylässä vihmoi jo räntää. Tunturiin noustessa tunnelma muuttui ja koettiin hauska hetki, kun vastaan tuleva rouva hehkutti touhuamme mahtavaksi.
”Viimeistään kun hän kertoi lunta olevan huipulla puoleen reiteen, alkoi sydämeni sykkiä kunnolla”, Juuso Holstein kertoo.
Saanan huipulla lunta oli paikoin yli metri. Parivaljakko löi laskukamat iskuun ja syöksyi kauden 12. kuukauden mäkeen.
Eskon laskuja voit seurata Instagramissa. Myös Juuso taltioi retkiään Instagramiin.
Lue lumiturvallisuudesta ja tutustu Finlav-koulutusjärjestelmään. Kattavan lumivyörytietouspaketin löydät tästä linkistä ja tietoa Finlavin lumiturvallisuuskoulutuksista täältä.
