Revennyt eturistiside on yksi viimeisimmistä asioista, mitä urheilija toivoo kokevan. Vamma vaatii usein leikkauksen ja aina pitkän kuntoutuksen.
Suomen freestylemaajoukkueen Riikka Voutilaisen polvi koki kovia vuosi sitten, mutta tällä kaudella hän on menestyksekkäästi kiertänyt kumparekisoja. Kuinka paluu rinteisiin onnistui?
”Se oli tavallinen treenitilanne…”
Tammikuun 6. päivä vuonna 2020 Riikka oli harjoittelemassa tutussa paikassa, eli kotirinteellä Taivalvaaralla.
”Olin hyppäämässä kotona meidän treenimäessä takaperinvolttia ja se meni vähän yli. Tunsin napsauksen polvessa ja tiesin heti, että jotain meni.”
Treeni videoitiin, kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Videolta näkyy, että polvi vääntyi alastulossa pahasti.
”Aluksi sitä toivoi, että olisi selvinnyt pienemmällä repeämällä.”
Tilanteeseen reagoitiin nopeasti: ensin polven röntgen- ja magneettikuvaus Oulun Mehiläisessä, ja jo kotimatkalla Oulusta Riikka soitti Suomen freestyle- ja alppimaajoukkueiden lääkärille Sikri Tukiaiselle. Sovittiin leikkaus Helsinkiin.
Loukkaantuminen on aina urheilijalle tragedia. Sikri Tukiainen kertoo, että lääkärin tehtävä on luoda positiivinen ja selkeä, mutta realistisen suunnitelma, miten leikkaus ja kuntoutuminen optimaalisesti suoritetaan.
”Haluan luoda meidän fysioterapeuttien kanssa urheilijalle ja hänen tilanteelleen sopivimman kuntoutuskokonaisuuden. Lisäksi pyrin aina tarjoamaan urheilijalle myös henkisen puolen tukea, sillä paluu lajiin vaatii sekä fyysistä toipumista, että pyykkisen puolen vahvuutta. Eli otetaan kaikki aseet käyttöön”, Sikri Tukiainen avaa prosessia lääkärin näkökulmasta.
Sisukas pikkusisko
Kumparelaskija Riikka Voutilainen on suurelle yleisölle vielä hieman tuntematon urheilija. Nuoresta iästään huolimatta hän on jo ehtinyt kiertää kumparekisoja maailmalla. Tuloksina on useita palkintopallisijoituksia Eurooppa-cupissa, onpa voittokin jo saalistettu.
Riikka suuntasi kumpareisiin isoveljensä, myös maajoukkueessa laskevan, Riku Voutilaisen perässä jo viiden ikäisenä. Pari vuotta myöhemmin alkoi jo kisaaminen.
Lajivalinta oli siinäkin mielessä luonteva, että parin kilometrin päässä kotoa on Taivalvaaran hiihtokeskus, jossa on mainiot harjoittelumahdollisuudet. Isoveli esikuvana, isä valmentajana, hyvä rinne naapurissa ja vauhdikkaan lajin viehätys on melkoinen yhdistelmä.
”Kumparelaskussa viehättää sen tuoma jännitys. Hyppääminen saattaa alkuun jännittää, mutta kun onnistuu siinä, niin siitä tulee vaan niin hyvä fiilis”, Riikka pukee sanoiksi innostuksensa lajiin.
Riikka tunnetaan sisukkaan treenaajana ja rohkeana laskijana. Riikalla on asennetta ja hän on kova harjoittelemaan. Kokonaisuus on siis hyvin kasassa. Tai ainakin oli ennen kohtalokasta alastuloa.
Eturistiside on työläs kuntouttaa
Eturistiside tukee polvea etenkin kiertosuunnassa ja on siksi laskettelijalle erittäin tärkeä. Lajille tyypillisten nopeiden kiertoliikkeiden takia eturistisidevammat ovat kuitenkin varsinkin freestyle-laskettelijoille valitettavan yleisiä.
Riikan Polvi leikattiin Mehiläisessä 6. helmikuuta 2020.
”Oli aika iso operaatio ja olin nukutettuna. Leikkauksessa havaittiin myös polven kierukan repeytyneen. Kipuja oli aika paljon ja pitkään”, Riikka muistelee.
Lue myös: Eturistiside on laskettelijan vamma
Sikri Tukiainen tiivistää operaation ytimekkäästi:
”Eturistisideleikkaus tehdään tähystämällä ja kaikki mahdollinen – kuten vammautunut kierukka – korjataan tietysti samassa yhteydessä. Hajonnut eturistiside siistitään pois ja se korvataan siirrännäisellä.
On kolme paikkaa, joista siirrännäinen otetaan: etureidestä polvilumpion luupalan kanssa tai ilman, takareiden jänteistä tai sitten polvilumpiojänteestä kahden luupalan kanssa, kuten Riikalla tehtiin.
Siirrännäinen muokataan sopivaksi, porataan sille sopivat tunnelit sekä reisi- että sääriluuhun ja sitten siirre kiinnitetään paikoilleen. Lopuksi tarkastetaan, että polvi suoristuu hyvin ja siirre on napakasti paikoillaan. Nivel huuhdellaan, suljetaan haavat ja laitetaan jalka pakettiin.”
Pitkä tie takaisin rinteeseen
Leikkaus on kuitenkin vain pieni osa toipumista. Paluumatka rinteeseen on pitkä ja vaatii paljon kuntoutusta. Aikataulu voi vauhtiin tottuneelle urheilijalle tuntua tuskastuttavan hitaalta.
”Aluksi sai lähinnä varovasti nostaa jalkaa ja yrittää koukistaa sitä. Tarkoitus oli vain herättää lihaksia. Seuraavaksi treenasin kehon painolla, sitten lisättiin vastusta kuminauhoilla. Kolmen kuukauden päästä pääsin treenaamaan varovasti painoilla”, Riikka avaa kuntoutusprosessia.
Eturistisiteen siirrännäisen vahvistuminen, voiman takaisin saaminen ja liikehallinnan palautuminen vaatii todella paljon treeniä. Mikäli kuntoutusta ei hoida huolellisesti, on riski vamman uusimiseen erittäin suuri.
Lue myös: Näin nopeasti pääset takaisin rinteeseen
Kuntoutumisprosessissa testataan säännöllisesti eri osa-alueita: liikkuvuutta, voimaa ja tasapainoa. Vertailukohtana toimii terve polvi. Vasta lihasten voimatasojen ja kehon liikerajojen palauduttua on aika palata rinteeseen. Aikaa tähän kuluu yleensä 9–12 kuukautta.
Paluu lumille: epävarmuutta ja riemua
Lokakuun alussa Riikalla koitti juhlapäivä. Polven kuntouttaminen oli edennyt hyvin ja Rukalla avattiin ensimmäiset rinteet.
”Olin tosi innoissani, laskemista oli odottanut pitkään. Kun laittoi sukset jalkaan, niin tuntui että oli ensimmäistä kertaa mäessä. Aluksi mietti, että mitä jos ei enää osaa. Ja pelkäsi, jos nappaa kiinni. Alkuun piti ottaa varovasti, mutta pikkuhiljaa luottamus kasvoi.”
Samaan aikaan kun Riikka haki suksituntumaa Rukan rinteistä, treenasi hän kuntosalilla aktiivisesti maksimivoimaa ja nopeutta jalkoihin. Vasta marraskuussa oli paluu kumpareisiin ja vähitellen ohjelmaan tuli myös hypyt.
”Henkisesti koko prosessi on ollut tosi rankkaa, kun tuntuu että ei edisty – vaikka on mennyt koko ajan eteenpäin. Monet itkut on itketty, mutta palkitsee, kun huomaa miten iso työ on tehty.”
Löytää Riikka prosessista jotain hyvääkin:
”Opin olemaan itselleni armollisempi. En ole ennen osannut kuunnella omaa kehoa enkä ole levännyt, vaikka olisi kannattanut.”
Toiveena ehjä harjoittelukausi, tavoitteena olympialaiset
Polvileikkauksesta rinteisiin palasi entistä vahvempi Riikka. Kauden päättyessä tunnelma oli jo iloinen:
”Talvi meni tosi hyvin, pääsin hyvin kisaamaan ja menestystä tuli tosi hyvin!”
Myös maajoukkueen lääkäri Sikri Tukiainen on seurannut Riikan paluuta kisanäyttämöille.
”Olen ollut todella iloinen nähdessäni, miten hyvin Riikalla on kaikki mennyt ja että Riikan pitkäjännitteinen työ tuottanut tulosta. Tällaiset tarinat ovat urheilijoita hoitavan lääkärin ilontuojia.”
Rinteissä on vielä hanki ja keväistä lasketteluaikaa paljon edessä, mutta Riikan katse on jo tiukasti tulevaisuudessa. Toiveet kuulostavat järkeviltä, jopa maltillisilta:
”Haluaisin ehjän kesäharjoittelukauden. Hioa hyppyjä ja saada voimaa lisää.”
Vaikka Riikka kertoo olevansa itselleen entistä armollisempi, niin hän on edelleen kunnianhimoinen urheilija.
”Sitten – ei ehkä vielä ensi kaudella – mutta seuraavalla, haluan laskea enemmän maailmancupeja ja MM-kisoja. Ja joku päivä vielä olympialaisiin.”
Artikkeli on tehty yhteistyössä Urheilu Mehiläisen kanssa. Seuraa Urheilu Mehiläistä Instagramissa @urheilumehilainen.
Riikka Voutilaisen kuulumisia voit seurata Riikan Instagram-tilillä @riikkavoutilainen.
