Maastohiihto on erinomainen kuntoilulaji. Se rasittaa lihaksistoa monipuolisesti aiheuttamatta ylikuormitusta nivelille. Hiihto vahvistaa sydämen ja verenkierron toimintaa sekä kehittää koordinaatiokykyä ja tasapainoa. Laji soveltuu monimuotoisuutensa ansiosta kaikille ikään, sukupuoleen tai kuntoon katsomatta.
Vauhdilla tai nautiskellen
Suorituksen rasittavuutta voi säädellä helposti lisäämällä tai vähentämällä vauhtia. Maastohiihto on mukavaa, mennään sitten kovaa tai hiljaa, maisemat vain vaihtuvat eri nopeudella. Eri hiihtomuodot eli luistelu ja perinteinen sisältävät teknisyydessään haasteita niin harrastajalle kuin aktiivihiihtäjällekin. Raittiissa ilmassa, luonnon helmassa ja maisemien vaihtuessa ihmisen mieli piristyy mitä parhaimmalla tavalla.
Välineillä on väliä
Maastohiihto on tekninen laji, joten välineillä on suuri merkitys hiihdon nautittavuuteen. Välineiden hinta ei välttämättä takaa parasta mahdollista sopivuutta. Sukset valitaan hiihtäjän pituuden, painon ja hiihtotekniikan perusteella. Valinnassa käytetään testilautaa ja paperitestiä, joilla varmistetaan suksen luisto- ja pito-ominaisuudet. Osaava jälleenmyyjä on paras tae onnistuneelle välinevalinnalle.
Lasten sukset – vältä lipsuttelua
Lapset ovat kevyempiä ja heillä on vähemmän voimaa, joten lasten suksia valittaessa tulee pitoon kiinnittää huomiota erityisesti. Lapsen suksi ei saa olla liian jäykkä, jotta voidepesä painautuu tukevasti latuun potkaistaessa.
Hyvä vaihtoehto ensimmäiseksi suksipariksi on pitopohjasuksi. Tällä varmistetaan pito useimmilla keliolosuhteilla eikä hiihtonautinto jää vanhempien voitelutaitojen varaan. Lasten perinteisen maastohiihdon sukset ovat pituudeltaan 0–20 cm oman pituuden ylitse ja vapaan sukset 10 cm perinteisiä lyhyemmät hiihtotaidosta riippuen.
Perinteisen hiihtotavan sukset
Perinteisen hiihtotavan suksessa suksen keskiosa eli pitoalue painautuu latuun kiinni, kun hiihtäjää potkaisee. Pitoalueeseen eli voidepesään levitetään aina kelin mukainen pitovoide. Kun hiihtäjä seisoo tasaisesti kummallakin suksella, pitoalueet irtoavat ladusta ja suksi liukuu kärjen ja kannan eli luistoalueen varassa. Suksen pituus on yleensä 15–30 cm yli hiihtäjän oman pituuden.
Vapaan hiihtotavan sukset eli luistelusukset
Hyvät luistelusukset ovat kiertojäykkiä eli ne kulkevat vakaasti ja suoraan yhden jalan liu’ussa niin ylä- kuin alamäkeen ja sukset ovat tukevat potkuvaiheessa. Suksen kärki ja kanta ovat keveitä. Suksen keskiosa ei kosketa alustaa, kun hiihtäjä ponnistaa koko painollaan vai toisen suksen päältä eli suksi on jäykkä. Potkuvaiheessa suksen on kannettava potkun aiheuttama kuorma. Suksen pituus on yleensä 10–25 cm yli hiihtäjän oman pituuden.