Suomessa bike park -toiminta lähti 1990-luvulla käyntiin aktiivikuskien rakentaessa itsellensä mieluisia harrastuspaikkoja. Niitä pystyi ajamaan vain pieni joukko Suomessa, eikä sen varaan rakentunut kunnon liiketoimintaa. Samalla se saattoi luoda lajille vähän turhankin rankkaa extreme-mainetta.
Viime vuosina bike parkit ovat takavuosien vaativien dh-ratojen sijaan panostaneet aloittelijoille sekä harrastajille sopiviin reitteihin. Toivottuna tuulahduksena ovat niin kutsutut flow-reitit. Onnistuneen flow-reitin iloisia käyttäjiä ovat niin vähemmän ajaneet, kuin lennokkaasti pyöräänsä käskyttävät kuskit.
Helpompien reittien myötä asiakasmäärät bike parkeissa ovat kasvaneet ja reiteillä näkee monen ikäistä ja tasoista ajajaa.
Menestys velvoittaa jatkuvaan kehitykseen
Yleensä reitin suunnittelun pohjana on toiveita, tarpeita ja tavoitteita. Bike park haluaa esimerkiksi aloittaa toiminnan tai monipuolistaa olemassa olevaa reittivalikoimaansa.
Sappeelle on kesällä 2022 tehty loppukesäksi valmistuvaa uutta reittiä Kallen rinteille – eli alueelle, jossa ei vielä ole yhtään reittiä.
”Meidät valittiin vuoden bike parkiksi ja haluamme jatkossakin olla valinnan arvoisia. Se velvoittaa meitä uudistumaan. Haluamme myös tarjota lisää aloittelija- ja harrastajaystävällistä ajettavaa, josta kokenutkin kuski saa irti”, uuden reitin tarvetta määrittelee Sappeen liiketoimintajohtaja Kosti Puurunen.
Lue myös: Suomen ensimmäinen Vuoden Bike Park -palkinto on jaettu
Päätös uuden reitin rakentamisesta tehtiin lähes vuosi sitten. Sen jälkeen mietittiin uuden reitin sijoituspaikka ja ryhdyttiin kartoittamaan reitin toteutustapaa. Tähän saakka Sappee on rakentanut reitit oman henkilökunnan voimin.
Uuden reitin toteuttajaksi valittiin Trail It Oy, joka on tehnyt vähän samalla perusidealla olevia reittejä mm. Kiuaskallioon, Iso-Syötteelle sekä Laajikseen. Kesäkuun lopulla, ennen varsinaisten töiden aloittamista, tehtiin rinnekatselmus. Mukana oli myös Trail It:n Riku Laakso, joka katseli kalliosta rinnemaastoa innostuneena.
”Kallio mahdollistaa omaleimaisuuden. Yritän löytää tavan hyödyntää kalliopintaa mielekkäästi ja tehdä siitä kiehtovan näköisen. Profiilivaihtelua saadaan kivasti rinteen jyrkkyyden ja maapohjien myötä. Paikasta on hyvä fiilis, tähän saa hyvän kokonaisuuden. Pitää vielä puntaroida, että saadaan paikan koko pontentiaali irti”, Riku mietti projektin alkuvaiheessa.
Enemmän kokemusta, vähemmän geometriaa
Suunnittelussa on monta huomioitavaa asiaa, kuten talven lumetustarpeet. Reittisuunnittelun voisi kuvitella olevan osin myös geometriaa. Riku kieltää kuitenkin harpin tai laskentaohjelmien käytön.
”Reitin mittoja ei voi excelistä ottaa. Mittamaailman luominen ei ole mahdollista, jos ei ole pitkää kokemusta siitä, mitä muodot mahdollistavat. Pitää olla myös kokemus käyttäjänä, että voi hahmottaa mikä toimii ja mikä ei.”
Riku ei reittiä yksin suunnittele, saati toteuta. Hän johtaa Trail It:n työryhmää, jota tukee Sappeen henkilökunta kaivureiden ja muun kaluston kanssa.
”Reitti aluksi hahmotellaan maisemaan ja tehdään karttaluonnos. Sitten poistetaan puita, jos tarvitaan. Muistioon on kirjattu, minkälaisia asioita reitille tulee, mutta pelkän mallipiirroksen pohjalta tekeminen johtaisi kehnoon lopputulokseen.”
Materiaalilla on väliä
Jos renkaan alla on liimaavaa uppomutaa tai muuta luontevan rullaamisen estävää pintaa, niin monen pyöräilijän hermot voivat olla koetuksilla. Siksi Riku korostaa reitin rakentamisessa jokaisen maakerroksen merkitystä.
”Maa-aines valitaan aina olosuhteiden mukaan. Pintamaan pitää olla sellaista, että siinä on hyvä rengastuntuma. Kalliomursketta en suosi, sillä se voi olla aika liukas. Kosteissa kohdissa valitaan semmoinen materiaali, joka kestää veden ja siihen tehdään sitten erikseen ajajalle mieluinen pinta. Tarvittaessa voidaan rakentaa esimerkiksi puisia siltoja märkien kohtien yli.”
Kosteiden kohtien lisäksi reittejä haastaa etenkin sadevedet.
”Sadevesien ohjaaminen on todella tärkeää. Tarvittaessa tehdään putkituksia tai vaikka kivikaivoja, sillä hyvin tehty sadevesien ohjaus vähentää reitin huoltotarvetta merkittävästi. Hyvä reitin suunnittelu mahdollistaa helpommin ammattimaisen koneellisen ylläpidon.”
Rakentaminen on pitkä ja kallis prosessi
Ennen varsinaisten töiden aloittamista oli Sappeella maa-ainesta ajettu välivarastoon jo kuukauden verran. Sieltä sitä siirrettiin rinteeseen traktorin ja peräkärryn yhdistelmällä. Paikkoihin, mihin ei traktorilla pääse, maa-ainekset vietiin minidumpperilla.
Kun heinäkuussa kaivinkoneet ja muut laitteet käynnistettiin, alkoi noin viiden viikon urakka, jossa tunteja ei virka-aikaperusteisesti laskettu.
Riku saa ajajilta paljon vinkkejä siitä, minkälaisia yksityiskohtia reitillä pitäisi olla.
”Toimiva kokonaisuus on tärkeämpi kuin toisistaan irralliset hienot obstaakkelit. Mielekäs ja jouheva rytmi koko matkalla on enemmän kuin rikkonainen reitti mahtipontisella yksityiskohdalla.”
Iso-Syötteellä ja Laajiksessa on kesällä 2022 jo ajettu uuden sukupolven reiteillä. Sappeen reitti avautuu elokuun lopulla. Valmiiksi se ei tule milloinkaan, kertoo Kosti ajatuksiaan keskuksen näkökulmasta.
”Jos mietitään niitä reittejä, joita Sappeella oli kahdeksan vuotta sitten, niin oikeastaan mikään ei ole ennallaan. Vaikka rakennusvaiheessa hiotaan yksityiskohtia, niin valmistuttuaan reitin evoluutio jatkuu. Vaikka lähtökohtaisesti reitit suunnitellaan niin hyvin, ettei niitä paljoa tarvitsisi muokata, täytyy niiden vähän elää ja kehittyä vuosien aikana ajajien iloksi.”
Kuunnellessa tarinaa uuden reitin rakentamisesta, herää väkisinkin ajatus rakentamiseen tarvittavasta melkoisista rahamääristä. Kosti vahvistaa oletuksen:
”Tästä tulee reitti, joka avataan jatkossa ensimmäisten joukossa. Eritoten tämä reitti on pitkän ajan investointi. Kun kaikki kulut ja omat työt huomioidaan, niin uusi reitti tulee maksamaan kuusinumeroisen summan.”
