Sami Hyypiä on ehkäpä Suomen tunnetuin ammattilaisjalkapalloilija. Aktiiviuran päättyminen on mahdollistanut pääsyn uusien lajien pariin. Yksi niistä on alamäkipyöräily.
Sähköavusteisen maastopyörän hankkiminen johdatti Hyypiän maastoajon pariin, jonka merkeissä hän päätyi Levin huipulle. Sieltä hän päätti laskeutua alamäkipyöräilyreittiä pitkin, ja kipinä alamäkipyöräilyyn oli syttynyt.
”Tykkään vauhdista ja hauskaa tämä on. Minua ei ole kukaan varsinaisesti opettanut, mutta usein ajan itseäni kokeneempien kuskien kanssa, joilta tulee hyviä vinkkejä. Seuraan myös tarkalla silmällä, miten muut ajavat. En usko, että ajotekniikkani päätä huimaa, mutta nautin todella paljon ajamisesta.”
Sami Hyypiä suhtautuu alamäkeen nöyrästi
Hän pitää itseään aloittelijana, vaikka ajokokemusta on karttunut jo melkoisesti muiden pyöräilylajien parissa.
”Minulla ei ole alamäkiajajana kauheasti tunteja takana, mutta sen sijaan minulla on kokemusta poluilta. Vauhdista tykkään ja tässä sitä saa. Harrastan myös motocrossia ja arvioisin, että alamäkipyöräily ei ole minulla niin hyvin hallussa kuin konepyörällä ajaminen.”
Sami arvioi hyötyvänsä pyöräreiteillä motocross-harrastuksestaan.
”Esimerkiksi se, missä asennossa pyörä on tai vaikka miten pyörän päällä liikutaan erilaisissa tilanteissa on pitkälti samanlaista. Minua hirvittää olla ilmassa niin motocrossissa kuin alamäkipyöräilyssä. Mutta pikkuhiljaa uskallan antaa vähän ilmaa renkaiden alle. Modernit alamäkipyörät ovat uskomattoman hyviä ja tasoittavat menoa isoissakin röykyissä. Monessa tapauksessa reippaasti menemällä pääsee helpommalla.”
Luonnollisesti vauhti viehättää, Sami kasvattaa sitä kuitenkin harkiten ja tuntien omat rajansa.
”Lähdin alamäkipyöräilyyn samalla asenteella kuin muihinkin harrastuksiin – turvallisuus edellä. Vielä en edes kuvittele meneväni mustille reiteille. Kaikki mitä tähän lajiin löytyy on ensin opittava helpoimmilla reiteillä. Sama ideologia minulla myös vaikka laskettelussa tai moottorikelkkailussa, vauhtia kasvatetaan pikkuhiljaa. Jos ottaa liian isoja harppauksia kerralla, voi tulla kipeää. Vahinkoja voi toki sattua, mutta hitaasti etenemällä niiden riski pienenee huomattavasti.”
Lue lisää: Kokenut bike park -ohjaaja Elise Kulmala: ”Ensin turvallisuus, sitten nopeus.”
Kisaaminen kiehtoo
Samia on houkuteltu myös laittamaan numerolaatta kiinni pyörän ohjaustankoon.
”Minua houkuteltiin SM-enduroon. Vähän teki mieli osallistua, mutta se on vähän liian alamäkipainotteista minulle. Olisin joutunut ajamaan liiaksi jarrutellen. Olin reitin varrella kannustamassa kisaajia yhdessä hitaassa kohdassa. Muutama kisaaja jopa tunnisti ja tervehti takaisin.”
Vaikka ura huippu-urheilijana on takana päin, kilpailuvietti ei ole kadonnut.
”Jos kaveri ajaa edessä, en halua jäädä jälkeen. Yksin ajaisin varmasti varovaisemmin,” Sami naureskelee itselleen.
Sami juttelee sujuvasti kanssa-ajajien kanssa, olivatpa he tuttuja tai ei. Hän kertoo olleensa pitkään hiljainen, mutta vuodet ulkomailla ovat koulineet hänestä sosiaalisemman persoonan. Alamäkipyöräilyä harrastaessa hänellä on aina kavereita mukana.
”En ole ollut kertaakaan yksin ajamassa, ajan tuttujen tai sitten ennalta tuntemattomien kanssa. Motocross-varikolla käyn juttelemassa ihmisten kanssa, vaikken heitä tuntisikaan. Jotkut pitävät minua varmaan kylähulluna. Kyllä sosiaalisuus on minulle iso osa tätäkin harrastusta, on kiva oppia tuntemaan uutta porukkaa!”
Vaikka turinointi ajokavereiden kanssa on tärkeässä osassa, sille on oma paikkansa. Kun ajetaan, niin silloin ajetaan.
”Tykkään, että liikunta on fyysisesti kuormittavaa. En pidä taukoja alamäessä, enkä edes maastopyöräillessä. En oikein tunne käsitettä makkaranpaistotauko. Olen ihan hyvässä fyysisessä kunnossa ja haluan olla sitä myös jatkossakin. En pidä taukoja, tietysti jotain pitää välillä syödäkin, ja lämpimällä säällä juoda. Tosin juon aika vähän, sillä olen futisurani aika opettanut kroppani sellaiseksi, että voin olla juomatta aika pitkään. Joissain peleissä ei päässyt juomaan kuin puoliajalla.”
Jalkapallokentiltä tuntureille
Sami on mieltynyt Lappiin niin, että hän oleskelee Levin mökillään kolmisen kuukautta vuodessa. Takavuosien pelikaveritkin ovat käyneet kokemassa Lapin lumoa.
”On heitä täällä käynyt ja paljon he kyselevät, että kannattaako tänne tulla. Täällä on paljon tekemistä ja muutenkin mukava olla. Voisi heitä käydä enemmänkin.”
Levin alamäkipyöräilyreiteistä Samin tämänhetkinen suosikki on punaiseksi luokiteltu Santas Cabin.
”Se on minulle sopivan haastava. Välillä uskallan avata vähän jarruja ja renkaat saavat vähän ilmakylpyjä. Yleisesti tykkään helpoita reiteistä – niissä oppii pyörän hallintaa, eikä vauhti kasva liikaa. Ne opettavat mukavasti, jotta jatkossa voin siirtyä haastavimmille reiteille.”
Sami on löytänyt Lapista mieleisiä harrastuksia jokaiselle vuodenajalle.
”Minulla on ollut mökki Levillä jo pitkään. Lapissa on kiva olla ja täällä hermo lepää. Jos ei halua ketään nähdä, ei ketään tarvitse nähdä. Voi mennä tunturiin vaikka patikoimaan tai maastopyöräilemään. Etelän talvet ovat nykyään mitä ovat, täällä on vielä kunnon talvi. Tykkään talvilajeista: lasketella, hiihtää ja kelkkailla. Uusimpana talvilajina on jääkiekko, jota käyn Kittilässä pelaamassa pari kertaa viikossa. Täällä on helppo harrastaa, kun kaikki on lähellä. Viihdyn Levillä todella hyvin – alamäkipyöräilyn ansiosta entistä paremmin myös kesäisin.”
