Alppihiihdon seuraajille Tanja Poutiainen-Rinne ja Levin Black -rinne ovat tuttu yhdistelmä. Erityisesti mieleen on jäänyt vuosi 2004, jolloin Levillä järjestettiin ensimmäinen maailmancupin osakilpailu. Siinä Tanja otti ensimmäisen maailmancupin voittonsa. Tarina oli kuin Hollywoodin käsikirjoittajien kynästä.
19 vuotta myöhemmin Tanja katselee samaista Levin rinnettä. Hän on hetki sitten ajanut pyörällä kahdesti sen loppupäähän tehdyn slalom-radan. Hymy on herkässä tälläkin kertaa.
”Pyörällä pujotteleminen on tietysti erilaista kuin suksilla. Piti totutella pintaan, miettiä miten se pitää ja kuinka paljon sillä voi kallistaa. Pyörä ei ole minulle niin tuttu väline, että voisin erityisen vauhdikkaasti laskea. Pitihän se kuitenkin polkaista ylös, että sain kokeilla rataa uudemman kerran.”
”Tämä on kivaa! Tykkään monipuolisista ja vauhdikkaista lajeista, joissa saa mennä omaan tahtiin”, Tanja kertoo.
Tuttua ja tuntematonta
Vaikka paikka ja maastopyöräily ovat Tanja Poutiainen-Rinteelle tuttua, alamäkipyöräilyä hän on kokeillut vain muutaman kerran.
”Täällä olen polkenut paljonkin teknisiä polkuja, tasaista ja ylämäkeä. Alamäkipyöräily on vähän erilaista, kun pyörissä on pitkät joustot ja reitit on hienosti rakennettu. Minulle tämä on aika uusi kokemus, mutta kyllä tähän syttyy! Tykkään mennä kovaa alaspäin, hakea sitä vauhdin tuntua ja kallistuksia. Tuntea kuinka väline toimii, siitähän tässäkin lajissa on kyse.”
Avoimin aistein ja rauhallisin mielin Tanjan mukana ajamassa oli Levin bike park -ohjaajana työskentelevä Essi Toikkanen, joka johdatti hänen ensin helpolle Village Trail -reitille samalla ajo-ohjeita antaen. Opit upposivat helposti hedelmälliseen maaperään.
”Aluksi minua vähän jännitti, mutta innolla lähdin tänne ajamaan. Oli mukava saada vinkkejä ajamiseen. Kun seuraavaksi tulen käymään omalla ajalla tiedän miten pyörän päällä pitää olla ja miten jarrutetaan oikeaoppisesti.”
Tanja Poutiainen-Rinne uskoo lajin sopivan kaikille
Alamäkipyöräilyn helppous myös vasta-alkajille teki Tanjaan vaikutuksen.
”Sen voi sanoa, että alamäkipyöräily sopii oikeastaan kenelle vaan. Kannattaa kuitenkin lähteä ajamaan rauhassa helppoja vihreitä reittejä pitkin. Sitten voi siirtyä haastavammille reiteille. Helpoimmillakin reiteillä on kivaa, eikä tässä lajissa tarvitse dropata tai hypätä, jos ei halua.”
Voisiko Tanja johdattaa omat lapset lajin pariin?
”Ehdottomasti! Tutkailin tuossa jo helpoimpia reittejä, joita voisi lasten kanssa ajaa. Meillä on maastopyörät koko perheelle ja maastopyöräily on meille koko perheen harrastus. Varmasti käymme välillä myös bike parkissa ajamassa.”
Samoja tuntemuksia kuin lasketellessa
Tanja kokee alamäkipyöräilyssä olevan samankaltaisuuksia pujottelun kanssa.
”Kummassakin lajissa haetaan hyviä ajolinjoja ja kallistuksia, mutta väline on eri. Kun saa ajettua bermin (kallistetun kurvin) vauhdikkaasti, siitä tulee samanlainen onnistumisen elämys kuin talvella vauhdikkaan carving-käännöksen jälkeen. Alamäkipyöräily antaa hyviä fiiliksiä ja hikikin tulee, vaikka alamäkeä ajetaankin. Viileä keli on hyvä asia tässä lajissa! Kyllä tämäkin urheilusta menee.”
Tanja tunnetaan aurinkoisena persoonana. Tosin hän on kertonut äitiyden paljastaneen hänestä myös räiskyvämmänkin puolen. Kun puetaan kasvot peittävä kypärä, ilmeet jäävät piiloon. Hän kertoo kypärän sisällä olleen hymyilevä kuski.
”Tämä on kivaa! Tykkään monipuolisista ja vauhdikkaista lajeista, joissa saa mennä omaan tahtiin. Tänään mentiin hyvinkin rauhallisesti. Jatkossa varmaan vauhti kasvaa, kun taidot karttuvat.”
