Alati aurinkoinen Kanto ei vastaa mielikuvaa jurottavista porilaisista. Hän ei ole kuitenkaan kokenut olevansa outo lintu satakuntalaisessa ympäristössä.
”Olen syntynyt ja kasvanut Porissa, mutta vanhempani ovat kotoisin Imatralta, eli ehkä suonissani virtaa vähän karjalaisuutta. Ehkä enemmän huomiota kiinnitti alppihiihtoharrastukseni, se kun ei ole yleinen lajivalinta Satakunnassa.”
Ruosniemen hiihtokeskuksen kupeessa asuneella Kannolla on kaksi isoveljeä, jotka olivat mukana seuratoiminnassa. Näin Aadakin ajautui alppihiihdon pariin.
”Isoveljet Aku ja Roope olivat mukana ratawernereissä ja minä kuljin heidän mukanaan ja olin semmoinen perässä roikkuja. Sain aina veljien vanhat välineet, jotka ei aina ollut ne kaikista hienommat tai tyttömäisimmät, mutta olin iloinen että sain välineet. Nykyään naureskellaan kuinka se ”perässä roikkuja” on nyt maajoukkueessa ja isoveljet lopettivat 16 -sarjassa.”
Vaikka veljet lopettivat alppihiihdon, liikunta tai urheilu ei loppunut Kantojen perheessä.
”Meillä touhukas perhe. Isoveljet pyörivät nykyään kamppailulajien parissa ja heidän myötään minäkin olen päässyt niitä kokeilemaan. Vanhemmat pyöräilevät ja iskä tulee usein mukanani treenaamaan. Hän on täällä nytkin mukana laittamassa kaikkien suksia ja lanaamassa rataa. Hän tykkää olla mukana ja on meille myös todella iso apu! ”
Välineet vaihtoon
Välineet ovat olennaisessa osassa alppihiihtoa. Kanto vaihtoi keväällä itävaltalaisen Atomicin varusteisiin, eli kypärä, monot ja sukset vaihtuivat koko punaisiin.
”Olen ollut tyytyväinen päätökseen. Kesän aikana olen saanut paljon toistoja, joten olen tottunut uusiin välineisiin. Muutos ei ollut radikaali, mutta muutos parempaan kuitenkin.”
Kesän treenikauden Kanto on saanut urheilla terveenä, vain viisaudenhampaiden poistosta tuli reilu viikon harjoitustauko.
”Kesän aikana olen saanut nostettua voima- ja kestävyystasoja. Viralliset testit ovat tosin tämän leirin jälkeen, jolloin paljastuu kuinka paljon tasot ovat nousseet.”
Kestävyystasoja on nostettu pyörän satulasta käsin. Pyöräily on koko perheen yhteinen harrastus.
”Se on mieleinen treenimuoto ja siitä vielä kivempaa tekee se, että harvemmin tarvitsee yksin lähteä lenkille. Arvioisin ajaneeni noin 1 400 kilometriä tasaista satakuntalaista maantietä. Alkukesästä olimme Mallorcalla pyöräilemässä, siellä nousu- ja laskumetrejä kertyi sitten koko kesän edestä.”
Maajoukkueella uusi päävalmentaja
Naisten alppimaajoukkueelle nimettiin keväällä uusi päävalmentaja. Johanna Tikkanen on Aadalle tuttu persoona, sillä hän oli aiemmin C-joukkueen valmentaja. Kanto on hyvin mielissään Tikkasen nimityksestä.
”Olen koko sydämestäni varma, että Johannan nimitys päävalmentajaksi oli hyvä asia koko Suomen alppihiihdolle. Tykkään hänen näkemyksistä ja hänen tavasta hoitaa asioita. Hän on kaikkien puolella ja ottaa huomioon myös nousevat nuoret laskijat. Hän tavoittelee jatkumoa suomalaiseen naisalppihiihtoon.”
Yksi Tikkasen teeseistä on joukkueen merkitysen korostaminen. Kanto allekirjoittaa myös tämän näkökulman.
”Joukkueessa toimiminen on minulle tuttua jo Tahkon alppikoulun ajoilta. Viime kaudella C-tiimimme ylitti kaikki odotukseni. Meidän tiivis yhteishenki oli ja on yksi meidän vahvuuksista. B ja C -joukkueet yhdistettiin alkavalle kaudelle, on ollut todella kiva saada Pohjolaisen Rosa meidän porukkaan mukaan!”
Lisää vakaata vauhtia
Viime kaudella Kanto laski paljon FIS-kisoja ja luonnollisena tavoitteena on nousta Eurooppa cup-tasolle. Harjoituksissa on nyt keskitytty laatuun sekä siihen, että kaikki tehdään mahdollisimman ammattimaisesti
”Kesällä haettiin toistoja ja niitä myös saimme. Laskutekniikan suhteen ollaan hyvällä tolalla, joten nyt voi lähteä nostamaan riskitasoja ja tehoja niin, että paketti kuitenkin pysyy kasassa. Johannan hyvän suunnittelukalenterin ansiosta olemme päässeet joka päivä mäkeen, kun on ollut tarkoitus. Staffi on myös tehnyt kovaa duunia hyvien olosuhteiden eteen.”
Vuosi sitten Levillä esilaskijana
Porilaisen kauden päätavoite on junioreiden MM-kisoissa, jotka käydään helmi-maaliskuun taitteessa Italian Tarvisiossa, sinne Kanto lähtee tavoittelemaan jalometallia. Kauden iso tavoite on nostaa perustekemisen tasoa. Kausi alkaa Levillä naisten maailmancupin pujottelussa marraskuun 16.päivä. Kyseessä on hänen ensimmäinen maailmancupin startti.
”Olen todella innoissani Levin kisasta ja on kiva, että olen päässyt jo valmistautumaan ja asennoitumaan siihen. Odotan kisasta positiivista ja hedelmällistä kokemusta, joka varmasti tuo hyvää oppia myös talven Eurooppa cupin kisoihin.”
Pientä pohjaa hänellä kuitenkin on Levin kisatunnelmaan.
”Viime vuonna olin Levin kisoissa esilaskijana, joka antaa hyvän pohjan tulevaan kisaan. Pyrin lähtemään mahdollisimman pienin painein lähtöviikselle.”
Naisten maajoukkue on leireillyt Levillä useasti ja pitkiä aikoja, joten kisarinne on hyvin tuttu. Tuttu se on myös vapaaehtoisen kuvakulmastakin.
”Pari kertaa olen ollut alppikoulun kanssa kisoissa talkoohommissa. Vanhempanikin talkoilevat paljon ja viime talvena sain asua Levillä Jaana Karhilan luona. Hän järjestää melkein kaikki Suomen alppikisat. Siinä oppii arvostamaan talkoolaisten tärkeyttä! Muutamia kertoja olen ollut ihan katsojanakin. On hienoa nähdä idoleja laskemassa, pienempänä se oli myös aika jännittävää.”
Koko haastattelupuhelun ajan on ollut kuultavissa kuinka Kanto hymyilee puhuessaan. Hyytyykö hymy milloinkaan?
”Minut oikeasti tuntevat tietävät, että olen todella herkkä ihminen. Olen se, joka on ensimmäisenä kyynel poskella, ilosta tai surusta. Pettymyksiä tulee kisoissa, mutten jää niitä pitkäksi aikaa märehtimään.”
Insta @aadakanto
www.facebook.com/alppiaada
