Uransa huippuvuosina 1970-luvun alussa Ruuskanen laski maailmancupin klassikkokilpailuja Keski-Euroopassa ja sijoittui niissä parhaimmillaan kymmenen parhaan joukkoon. Vuonna 1974 hän voitti Suomen mestaruuden pujottelussa, suurpujottelussa ja syöksylaskussa.
Ruuskanen aloitti uransa alppihiihtäjänä Siilinjärvellä Kuilun rinteillä. Aluksi hän kokeili lajia maastohiihtosuksilla, hieman myöhemmin Siilinjärven Ponnistuksen pujottelujaoston hankkimilla välineillä. Ensimmäiset omat pujottelusuksensa yhdeksänlapsisessa perheessä kasvanut Ruuskanen sai 10-vuotiaana.
Vuonna 1967 Ruuskanen voitti Aku Ankka -kilpailun finaalin ja pääsi edustamaan Suomen Trofeo Topolino -kilpailuun Italian Alpeille.
Jo junioriaikana kävi ilmi, että Ruuskaselta löytyi sekä lahjoja että halua harjoitella ja voittaa. Hän kilpaili miesten sarjassa hyvällä menestyksellä jo 15-vuotiaana.
Kun Kalevi Häkkinen kokosi nuorista laskijoista uuden maajoukkueen, Ruuskanen oli yksi valituista. Ensimmäisen miesten sarjan Suomen mestaruutensa hän voitti vuonna 1972 syöksylaskussa, josta tuli hänen paras lajinsa myös kansainvälisellä tasolla. Vuonna 1973 Ruuskanen oli Kitzbühelin syöksyssä 22. ja St. Moritzin MM-kilpailujen esikisojen syöksyssä 14. Alppyhdistetyssä hän oli St Antonissa kahdeksas, Kitzbühelissä kymmenes.
Talvella 1975 kävi selväksi, että Suomen Hiihtoliitolla ei ollut halua eikä resursseja tukea alppimaajoukkueen toimintaa. Ruuskanen lopetti kansainvälisen uransa 22-vuotiaana.
Kotimaan rinteillä Ruuskanen voitti 18 SM-mitalia. Kilpakumppanit muistavat, että urheilullinen kunnianhimo ei koskaan estänyt häntä suhtautumasta muihin kilpailijoihin avoimella toverillisuudella.
Jo ennen maailmalle lähtöään Ruuskanen oli luottanut siihen, että alppihiihdosta löytyy leipäpuu myös kilpailu-uran jälkeen. Hän opiskeli Kuopion kauppaoppilaitoksessa ja teki työuransa urheiluvälineiden maahantuonnin ja urheilukaupan parissa. Ruuskaselle oli tärkeää ohjata asiakkaat, ystävät ja sukulaiset alppihiihdon pariin jokaisen taidolle sopivilla välineillä.
Ruuskanen oli aina valoisa, seurallinen ja auttavainen. Lapsilleen hän oli läsnäoleva ja osallistuva isä. Lapsenlapset olivat Ruuskaselle kaikki kaikessa, ja heidätkin hän vei usein Kasurilan ja Tahkon rinteisiin.
Markku Rimpiläinen
