Vapaalaskijana, liikunnan- ja hiihdonopettajana sekä valmentajana tunnettu Mika Fält osoittaa toiminnallaan, etteivät rajoitteet estä unelmien tavoittelua. Freeride Academy Muonion vastuuvalmentajana toimiva mies on ensimmäinen liikuntarajoitteinen, joka on kiivennyt maantieteellisen Euroopan korkeimmalle huipulle.
Mikan vasen käsi ja jalka halvaantuivat hänen saatuaan kolmevuotiaana äkillisen aivoverenvuodon. Halvaantuminen aiheutti hänelle pysyvän liikuntarajoitteen vasempaan jalkaan ja käteen, cp-vamman.
”Ollessani nuori en mieltänyt vammaa isoksi haasteeksi. Lapsena käytin halvaantuneen jalan nilkassa ortoosia ja kävin fysio- ja toimintaterapiassa säännöllisesti 16-vuotiaaksi asti. Muuten elin kuitenkin täysin tavallista, aktiivisen ja innokkaan pojan elämää”, hän kertoo.
Käytännön tasolla vamma aiheuttaa miehelle raajojen virheasentoja. Kropan vasemman puolen lihasten hermotus ei toimi normaalisti ja hienomotoriset toiminnat ovat haastavia.
Laskettelu alkoi jo neljävuotiaana
Liikuntarajoite ei ole kuitenkaan hidastanut Mikan elämää – päinvastoin.
”Iso kiitos tästä kuuluu vanhemmilleni, jotka opettivat minulle oikeanlaiset asenteen. He kannustivat minua jatkuvasti kokeilemaan erilaisia juttuja eikä minua kääritty vammastani huolimatta pumpulin sisälle.”
Urheilullisen perheen kasvattina Mika hyppäsi ensimmäistä kertaa suksien päälle jo nelivuotiaana. Kipinä laskettelun aloittamiseen syttyi Saksassa asuvan kummitädin ansiosta, joka toi tuliaisena laskettelun opettamista cp-vammaiselle lapselle käsittelevän oppaan.
”Ensimmäiset kerrat kävimme kuulemma mäessä kirja toisessa kädessä. Äiti käänsi tekstiä saksasta suomeksi samalla, kun neuvoi minua”, Mika nauraa.
Seuraavana talvena hän osallistui cp-vammaisille tarkoitettuun hiihtokouluun.
Vaikka Mika viihtyi hyvin suksilla, pysyi laji lapsuus- ja nuoruusiän ajan lähinnä mukavana harrastuksena. Pääosa nuoren miehen vapaa-ajasta kului uima-altaassa. Uinnissa hän kilpaili maajoukkuetasolla ja voitti vuosien varrella muun muassa Nuorten Pohjoismaiden mestaruuden sekä useita SM-kisoja.
”Kilpauintiurani päättyi, kun valmistuin ylioppilaaksi. Uinnin parissa vietettyjen vuosien aikana olin tottunut koviin harjoitusmääriin, sillä parhaimmillaan olin uima-altaassa viisikin tuntia päivässä. Kun vapaa-aikaa oli uran loputtua yhtäkkiä enemmän, innostuin käymään enemmän laskemassa myös omatoimisesti”, hän kertoo.
Suomen ensimmäinen liikuntarajoitteinen hiihdonopettaja
Mika houkuteltiin pian mukaan myös Suomen Hiihdonopettajat ry:n järjestämälle hiihdonopettajakurssille. Kurssin myötä hänestä tuli Suomen ensimmäinen liikuntarajoitteinen hiihdonopettaja. Pikkuhiljaa suksien päällä vietettyjen päivien määrä lisääntyi merkittävästi ja innostus lajiin kasvoi entisestään.
”Laskiessa en juurikaan ajattele vammaani, sillä olen kasvanut sen kanssa. Halvaantumisen myötä olen kuitenkin kömpelömpi eikä etenkään vasen jalkani pysty tuottamaan sukselle yhtä paljon painetta kuin toinen. Urheillessani käytän myös mittojeni mukaan valmistettua polviortoosia.”
Lahjakas nuori laskija kiinnitti huomiota myös urheilupiireissä. Hänet värvättiin mukaan alppihiihdon paramaajoukkueeseen, jossa hän laski vuosina 1996–2002 päälajinaan suurpujottelu.
Liikkuva elämä ja urheilumaailman rutiinit olivat uintimaailman pohjalta entuudestaan tuttuja. Mika huomasi kuitenkin pian, ettei kilpa-alppihiihto tuntunut missään vaiheessa aidosti omalta jutulta.
”Paraurheilupuolella on vaikeaa olla lahjakas urheilija ilman, ettei tulisi houkutelluksi kilpauralle. Minua ei koskaan pakotettu rataa laskemaan, mutta vahvasti rohkaistiin siihen suuntaan. Se ei kuitenkaan koskaan tuntunut täysin minulta”, hän myöntää nyt.
Rakkaus vapaalaskuun
Ratalasku-ura päättyi lopullisesti, kun urheilulajiviidakossa vastaan sattui lopultakin Se Oikea: vapaalasku. Takamaastot veivät miehen mukanaan saman tien. Vuonna 2002 Mikasta tuli sponsoroitu vapaalaskija Kilpisjärvellä järjestettyjen freeride-kilpailujen myötä.
Sittemmin vapaalasku on kuljettanut miestä Lapin merkittyjen rinteiden ulkopuolelta niin pitkille hiihtovaelluksille Norjan erämaa-alueille kuin Alpeillekin. Vuonna 2013 hänestä tuli ensimmäinen liikuntarajoitteinen, joka on kiivennyt ja laskenut maantieteellisen Euroopan korkeimman vuoren, 5 642 metrin korkeuteen kohoavan Mt. Elbrusin.
”Ajattelin tuolloin lähteä kokeilemaan, millaista olisi käydä laskemassa hieman tavallista korkeammassa ilmanalassa”, hän naurahtaa.
Huiputuspäivä oli yksi rankimmista ja pitkäkestoisimmista suorituksista, mitä mies oli siihenastisen urheilu-uransa aikana tehnyt.
”En olisi selvinnyt kovasta ponnistuksesta ilman ystävistäni Arto ”Ape” Majavasta, Sami Sarsamasta ja Mika Selroosista koostuvaa retkikuntaani. Koenkin olevani varsin etuoikeutetussa asemassa, sillä olen saanut laskuyhteisöltä ja todella taitavilta laskijoilta erittäin hyvän vastaanoton.”
Lue myös: Vapaalaskija Ape Majavan opit rinteiden ulkopuolelle
Kaikki on mahdollista
Viimeisen viidentoista vuoden ajan Mika on työskennellyt nuorten parissa liikunnanopettajan ja valmentajan työtehtävissä. Tällä hetkellä hän toimii Freeride Academy Muonion vastuuvalmentajana.
”Olen ylpeä siitä, että saan jakaa itselleni kertynyttä tietotaitoa nuorille, lahjakkaille laskijoille ja viedä näin lajikulttuuria omalta osaltani eteenpäin”, hän kertoo.
Vaikka opettamisessa ja valmentamisessa on periaatteessa kyse samasta asiasta, eroavat työnkuvat toisistaan pitkäjänteisyydessä.
”Pidin myös liikunnanopettajana toimimesta, mutta nautin valmentajana olemisesta vielä enemmän. Valmennustyössä suunnitelmallisuus on viety selkeästi opettamista pidemmälle. Kaiken suunnitellun ja toteutetun tulisi palvella sitä, missä nuori urheilija haluaa nähdä itsensä viiden tai kymmenen vuoden päästä.”
Nuoria ja erilaisten haasteiden kanssa kamppailevia ihmisiä Mika haluaa kannustaa eteenpäin. Hän muistuttaa omien unelmien toteuttamisen olevan jokaiselle mahdollista.
”On tärkeää, että jokainen ihminen pääsee tekemään asioita, jotka tuovat hänelle iloa ja onnellisuuden tunnetta. Ikinä ei voi tietää, osaako tai oppiiko jotain, mikäli sitä ei kokeile. Itsensä haastaminen kannattaa aina. Kaikessa ei voi aina onnistua, mutta ainakin voi sanoa yrittäneensä.”
Mikan seuraava laskureissu suuntautuu Chileen, yli kuusi kilometriä korkealle Mamolejo-vuorelle. Matkaan lähdetään syyskuun lopussa.
