Olin saanut puhuttua Ruka Freeriders -laskuporukan aktiivin Henri Suopangin esittelemään Ruka Bike Parkin reittejä – jo tehtyjä, vielä tekeillä olevia pätkiä ja Ruka Freeridersin omia polkuja. Hetkeä ennen lähtöä Henri tiedusteli, josko hänen hollantilainen kaverinsa saisi tulla mukaan.
”Hän ei ole kyllä paljoa bike parkissa ajanut, itse asiassa osti ensimmäisen maastopyöränsä vasta vähän aikaa sitten”, Henri varoitteli.
Kovin näppärästi kaveri vähäisestä bike park -kokemuksesta huolimatta pyöräänsä käsitteli. Sen verran velmun oppaan olin saanut, että Henri oli jättänyt kertomatta kaverinsa olevan Rick Koekoek – maailmanluokan polkupyörätrial-kuski ja bunny hopin maailmanennätyksen haltija. Rick on hypännyt pyörällä paikaltaan 1,45 metriä korkealle.
Ei siis ihme, että pyörä tuntui olevan hallussa myös Rukan poluilla. Mielessäni heräsi kaksi kysymystä: 1. Kuka on Rick Koekoek ja 2. Miten ihmeessä hän on päätynyt Kuusamon korpeen? Oli syytä jututtaa kaveria tarkemmin.
Pyörä on kuin meditaatiota
Rick on menestynyt kansainvälisissä trial-kisoissa, tehnyt Guinessin ennätyskirjastakin löytyvän bunny hopin maailmanennätyksen ja ajanut eksoottisissa paikoissa. Alun perin hänestä ei kuitenkaan pitänyt edes tulla polkupyöräilijää. Pienen Rickin toive ja tavoite oli menestyä trialissa moottoripyörällä – aivan kuten isänsäkin.
Rick kasvoi pienessä hollantilaiskaupungissa. Isä oli luvannut pojalleen moottoripyörän, kunhan Rick on kasvanut tarpeeksi isoksi, vahvaksi ja vanhaksi. Sitä odotellessa Rick sai trialpolkupyörän kuusivuotiaana. Pyörästä tuli pienelle pojalle nopeasti todella tärkeä.
”Äitini oli tuolloin todella sairas ja hän menehtyi ollessani 7-vuotias. Pyörä oli keino päästä surusta yli. Se oli eräänlaista meditaatiota, pyörän päällä koin vapauden tunteen”, Rick muistelee lapsuuttaan.
Hollannissa on keskimäärin 2,7 pyörää asukasta kohden, ja myös Rick kulki joka paikkaan pyörällä. Trial oli kuitenkin parasta, sillä se antoi koko ajan uusia haasteita ja Rick kehittyi nopeasti.
12-vuotiaana unelma täyttyi, kun hän pääsi ajamaan moottoripyörätrialia. Kisamenestystä tuli nopeasti, mutta harjoittelu jatkui myös polkupyörällä.
”Moottoripyörällä ei ollut kuitenkaan yhtä hauskaa, joten 18-vuotiaana keskityin vain polkupyörätrialiin.”
Mitä enemmän haastetta sitä hauskempaa
Palkinnot ja kilpailumenestys ei kuitenkaan tuonut Rickille iloa.
”Moni riemuitsi voitoista, mutta kisat eivät tuoneet haluamaani onnea. Löysin enemmän iloa ja haasteita kisojen ulkopuolelta.”
Kataloniassa sijaitseva Stairway to heaven -monumentti avasi Rickin silmät. Harjoitellessaan Barcelonassa hän näki paikasta kuvan ja huomasi, että sen päälle voisi kiivetä pyörällä.
”Se oli kuin kisoissa, paitsi tässä ei saanut epäonnistua. Siinä vaiheessa en vielä tajunnut, minkälaisen muutoksen Stairway to heaven aiheutti.”
Polkupyörätrialissa melkein kaikki näyttää olevan mahdollista, ainakin jos on Rickin taidot. Kisaamisen rinnalle löytyi entistä eksoottisimpia paikkoja, kuten pyöräilyä pilvenpiirtäjien päällä Hong Kongissa ja Pekingissä.
Yksi ikonisimmista paikoista on Kiinan muuri. Rick oli saanut kutsun Kiinaan MM-kisoihin. Kontaktiensa avulla hän tiedusteli ajo- ja kuvauslupaa muurilla. Lupa heltisi, mutta hintalappu oli melkoinen: 150 000 euroa kahdesta tunnista.
”Kysyin mitä tapahtuisi, jos menisin ajamaan sinne ilman lupaa. Kahden vaihtoehdon vastaus oli tyly: joko joudut vankilaan tai ne ampuvat sinut muurille. Päätin siis unohtaa ajatuksen pyöräilystä muurilla.”
Rickillä oli tapana mennä kilpailuihin aina hyvissä ajoin etukäteen oppiakseen paikat, ihmiset ja jotain myös paikallisesta kulttuurista. Näin tapahtui myös Kiinan MM-kisoissa.
”Paikalliset mediat kutsuivat minut haastatteluun, kun olin ainoita ulkomaalaisia etukäteen paikalla. Itse kisa ei mennyt kovin hyvin, mutta haastatteluja oli myös kisan jälkeen. Eräs toimittaja kysyi, kiinnostaisiko ajaminen Kiinan muurilla. Seuraavana päivänä kahdeltatoista sain soiton ja viideltä olin jo lentokoneessa. Hän myös järjesti videoryhmän. Saimme ajaa ja kuvata päivän yhdellä vanhimmasta osasta muuria. Se oli aika cool.”
Ruka löytyi sattumalta
Yhdessä hollantilaisen valmentajaystävänsä Marcon kanssa Rick keskusteli harjoittelusta ja etenkin keskittymisestä. Hänen ansioistaan Rick otti esimerkiksi käyttöön alkujaan tiibetiläisten munkkien kehittämän, mutta Wim Hofin tunnetuksi tekemän hengitysmetodin. Tämän myötä ajotyyli muuttui, kun Rick pystyi olemaan entistä rennompana hengityksen ansiosta.
”Marcolla oli tuolloin crossfit-studio ja keskustelimme usein, kuinka kehittyisimme urheililjoina ja ihmisinä. Kerran ravintolassa naapuripöydästä puututtiin keskustelumme. Hän oli matkailualalla ja sanoi, että meidän pitäisi mennä Kuusamoon. Toimme yritysryhmän Hollannista ja kävimme vaeltamassa, teimme laavuilla ruokaa, saunoimme ja pulahdimme avannossa. Palaute yritysasiakkailta oli niin positiivista, että päätimme jäädä tänne ja etsiä sopivaa paikkaa toiminnallemme.”
Pari kolme vuotta sitten löytyi vanha koulu, josta Rick liikekumppaninsa kanssa muokkasi Taiga Schoolin. Se on paitsi pyöräilijöiden ja muiden ulkoilmaihmisten tukikohta, myös kokous- ja virkistyspaikka yritysryhmille. Näitä halutaan koronan jälkeen tuoda Rukalle etenkin Hollannista ja Saksasta.
Kansainvälisestä huippu-urheilijasta oli kuin sattumalta tullut kuusamolainen matkailuyrittäjä.
Uutta iloa maastopyörästä
Niin uskomattomalta kun kuulostaa, on Rickin maastopyörätausta varsin lyhyt.
”Trialia ajaessani valmentajat suosittelivat kyllä maasto- ja maantiepyörää. Ajoin jonkin verran maastopyörällä, mutta en innostunut.”
Vasta Rukalla Rick tutustui kunnolla maastopyöräilyyn. Hän halusi paikallisen oppaan ja kuuli kesällä 2020 Ruka Freeriders -porukasta. Henri Suopanki vastasi Rickin viesteihin ja alkoi kahden pyöräilijän ystävyys.
”Juttelimme paljon, kysyin paljon ja seurasin häntä. Askel askeleelta tulin varmemmaksi maastopyörän kanssa”, Rick kertoo ensimetreistään maastopyörällä Ruka bike parkin poluilla.
Henri Suopanki viihtyy uuden ajokaverinsa kanssa.
”Rick on mukava ja helposti lähestyttävä ystävällinen tyyppi – rentona kaverina mukavaa ajoseuraa. Hänellä oli saman tien halua oppia myös reittien rakennusta, joten tänä vuonna Rick on ollut mukana suunnittelemassa enduro-reittiä.”
Vaikka Rickin taustan takia ymmärtää maastopyöräilyn olevan hänelle nopeasti omaksuttava laji, saa oppimisnopeus hämmästelemään:
”Hän tuntui kehittyvän viikossa sen mitä minä viidessä vuodessa!”, Henri naurahtaa.
Rickin elämä Rukalla on vauhdikasta. Ruka Freeridersin toiminnassa hän haluaa olla myös antavana osapuolena ja jakaa vankkaa pyöräilyosaamistaan.
Taiga Schoolin yritystoiminnan lisäksi Rickiä työllistää tyttöystävänsä (kaksitoistakertainen Hollannin maastopyöräilyn mestari Laura Turpijn) kanssa perustettu OER Mtb -yritys. Kesäkuussa 2020 Rick myös suoritti FMBIA bike park -ohjaajakurssin. Heinäkuun 2021 lopussa Rick järjestää on tulossa myös työpajoja Kitka MTB -tapahtumassa.
Lue myös: FMBIA on osaavan bike park -ohjauksen tae
Vauhti ei tunnu olevan pahasta, vaan Rick nauttii elämästään.
”Opin taas joka päivä lisää. Ja niin pitkään, kun tuntee oppivansa – edes jotain pientä – tuntee olevana elossa!”, Rick iloitsee.
