Tykkilumen ansiosta hiihtokeskuksissa on talvi, vaikka muuten maa olisi lumeton. Tehokkaalla lumetuskalustolla hiihtokeskusten ammattitaitoinen henkilökunta loihtii pitkän talven laskettelijoiden riemuksi. Lumetus vaatii ammattitaidon ja kaluston lisäksi kunnon pakkasia. Ilman kunnon pakkaskelejä lunta syntyy hitaasti – tai pahimmassa tapauksessa ei lainkaan.
Tykkilumi kestää
Lumetuksessa syntyvä lumihiutale on oikeastaan kide. Lumipatjasta tulee tiivis ja siinä on vähän ilmaa. Kun tykkilumi vielä tiivistetään rinnekoneella, saadaan aikaiseksi hyvin kulutusta kestävä lumipatja.
Taivaalta leijailevat hiutaleet ovat kauniita, mutta eivät kestävyydeltään yllä lähellekään tykkilunta. Lumisateen pudottamissa hiutaleissa on paljon ilmaa, joten ne kuluvat ja sulavat nopeasti. Kulutusta kestävää lumipatjaa varten luonnonlunta tarvittaisiin metritolkulla.
”Kun umpihankeen astuu painuu jalka syvälle, koska luonnonlumi on kevyttä ja höttöistä. Kun taas tykkilumeen polkaisee, ei askel ei juuri painu”, havainnollistaa Tahkon rinnepäällikkö Janne Marjo tykki- ja luonnonlumen eroavaisuuksia.
Puolen metrin sataneesta lumihangesta saa kunnostettua alle kymmenen senttiä paksun kerroksen rinteeseen. Suksien ja laudan alla pitäisi kuitenkin olla tiivistä lunta puolisen metriä, kulutusta vaativissa paikoissa enemmänkin.
Vain luonnon omia raaka-aineita
Tykkilumi on puhdas tuote. Sen valmistamiseen käytetään vain vettä ja ilmaa. Kun vesi johdetaan paineella lumitykin suuttimista ilmaan, kiteytyy vesi maahan pudotessaan lumeksi. Tykkilumi pakkaantuu tiiviiksi ja kestää luonnonlunta paremmin lämpötilaeroja.
Oleellisinta lumetuksessa on kuitenkin ilman lämpötila. Lunta voidaan tehdä vain pakkasella ja lumen tuotto on täysin suhteessa pakkaslukemaan.
”Kun kolmesta pakkasasteesta päästään miinus kuuteen, niin lumetuksessa tuotanto tuplaantuu. Määrä taas kaksinkertaistuu, mikäli lämpötila on kuuden pakkasasteen sijaan -13 C. Sitä kylmempi keli ei juurikaan tehokkuutta paranna. Optimiolosuhteet on noin viidessätoista pakkasasteessa”, Janne Marjo selvittää.
Pakkasen lisäksi ilman kosteudella on suuri merkitys lumetuksessa. Mitä kuivempi ilma, sitä enemmän ja parempaa lunta saadaan tykitettyä.
Lumetukseen vaikuttaa pakkasen ja ilman kosteuden lisäksi tuuli: pikkupakkasilla kevyt tuuli voi hieman kuivattaa lunta ja siten saadaan parempaa lunta. Kova tuuli toisaalta voi heittää lumen väärään paikkaan.
Lumetus vaatii aikaa
Etenkin alkukaudesta hiihtokeskuksissa seurataan ahkerasti sääkarttoja ja -ennusteita. Lumetuskalusto kunnostetaan ja laitetaan asemiin hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä pakkasia. Kun sää vain sallii ollaan hiihtokeskuksissa valmiita tykittämään.
Ammattitaitoinen henkilökunta ja moderni lumetuskalusto on tehokas yhdistelmä. Pakkasten saapuessa tehdään hiihtokeskuksissa töitä yötä myöden. Rinteitä lumetetaan ja kunnostetaan laskukuntoon mahdollisimman nopeasti.
Alkeisrinteet voidaan saada auki parissa vuorokaudessa. Rinteiden avaamisaikatauluun vaikuttaa lumetusolosuhteiden lisäksi myös lumetettava pinta-ala: mitä enemmän, pidempiä ja leveämpiä rinteitä, sitä pidempään lumetus kestää.
”Optimaalisissa olosuhteissa Tahkon kokoinen hiihtokeskus lumettaa noin 30 vuorokautta. Talvi 2017–18 on ollut leuto, joten näillä keleillä Tahkoa joudutaan lumettamaan ainakin neljäkymmentä vuorokautta”, Janne Marjo kertoo.
Työ kuitenkin kannattaa. Paras kiitos keskusten henkilökunnalle on iloinen laskettelija. Tykkilumi mahdollistaa laskemisen vaikka lämpötila talven aikana sahaisi välillä plussan puolella ja taivaalta vihmoisi vettä.
Kun mennään kevättä kohti, niin metrinkin hanki sulaa metsässä nopeasti pois. Tykkilumi sen sijaan kestää helposti vappuun, pohjoisessa pidempäänkin.
Hiihtokeskusten rinne- ja aukiolotiedot löydät Ski.fi:n hiihtokeskukset ja -koulut -sivuilta.
