Moni konkarilaskija kysyy: miksi ilmoittautuisin hiihtokouluun? Kysymyksen voisi kääntää myös toisin päin: miksipä en ilmoittautuisi hiihtokouluun?
Jälkimmäistä kysymystä suosittelisin miettimään ihan jokaisen, joka ei ole hiihtokoulussa ollut. Itse olin liian monta vuotta miettinyt asiaa ensimmäisen kysymyksen kautta. Onneksi viime talvena tuli pohdittua myös jälkimmäistä vaihtoehtoa. Riihivuoressa järjestetyn, aikuisille jo laskuharrastusta aikaisemmin harrastaneille suunnatun alppihiihtokurssin käytyäni, kysymykseni on: miksi en ilmoittautunut aiemmin?
Kun suksilla ja lumilaudalla vietettyjä alamäkikausia alkaa olla takana melkein 30 talvea, on omat laskurutiinit vahvasti muovautuneet. Mäen pääsee alas usein ihan mukavasti, eikä rinteen mitta tai jyrkkyyskään enää kamalasti hirvitä. Laskemisesta on tullut jo ajat sitten ihan mukavaa. Mutta voisiko siitä tulla vieläkin mukavampaa?
Vastaan välittömästi, että kyllä voi! Halusin kokeilla, voisiko hiihtokoulusta olla jotain hyötyä tämmöiselle ”konkarilaskijalle”? Heti ensimmäisen tunnin jälkeen tajusin, että opettajan ohjaamana pelkän laskuasennon päivittäminen voi viedä alamäkielämän ihan uudelle tasolle. Laskemisesta tulee sen myötä helpompaa, varmempaa sekä hurjan paljon mielenkiintoisempaa, kun rinne pystyykin tarjoamaan ihan uusia haasteita.
Oman laskemisen analysointi auttaa todella paljon ymmärtämään missä olisi korjaamisen paikkaa. Tosin aluksi analysointi on erittäin hankalaa tehdä itse. Alppihiihtokurssi tarjosi tähän erittäin hyvän avun ja valmiudet ja näin laskutekniikkaa pystyy jatkossa hiomaan itsenäisesti.
Kaikkea uutta ei valitettavasti voinut oppia neljällä hiihtokoulutunnilla, vaikka opettajat aikamoisia velhoja ovatkin. Vaikeinta kuitenkaan ei ollut uuden oppiminen, vaan tuhansien alamäkien jälkeen vanhoista laskutavoista poisoppiminen. Mutta sehän vaatii vain treeniä ja toistoja. Nyt niitä toistoja on ihan uusi innostus lähteä harjoittelemaan, kun on jotain konkreettista mitä harjoitella.
Parhaina harjoituksina jäivät mieleen ”ongenkoukut”, jotka valmistavat leikkaavaan käännökseen. Jo ensimmäisellä hiihtokoulukerralla pääsin tuntemaan suurta onnistumisen iloa, kun hetkellisestikin oikean laskuasennon löydyttyä sukset kanttailivat ihan uudella, helpommalla ja nopeammalla tavalla.
Parasta tässä on ollut huomata se, että vielä aikuisiällä voi kehittyä laskijana. Etenkin alamäessä voi aina oppia uutta! Siihen kannattaa ottaa avuksi ammattilainen, jonka osaava silmä näkee juuri ne pienet (ja ehkä isommatkin) yksityiskohdat, joita pikkusen (tai vähän isommin) kannattaa lähteä harjoittelemaan.
Alppihiihtokurssin jälkeen olen huomannut laskemisen muuttuneen kevyestä ulkoilusta urheiluksi. Kurssi herätti ihan uuden innostuksen ja onnistumisen riemun alamäessä. Seuraavaksi alkaakin sama #kehitylaskijana -teema lumilaudan kanssa. Kurssi on jo käynnissä…
