Kommentti: Mitä aikuinen oppii yhdellä hiihtokoulun yksityistunnilla?

Suomalaisen aikuisen pohjataidot laskettelun oppimiselle ovat yleensä hyvät, kirjoittaa hiihdonopettaja Teija Uurinmäki.

Kirjoitin aiemmin siitä, mitä lapsi yleensä oppii ensimmäisen hiihtotunnin aikana – koska sitä kysytään usein. Enkä pystynyt vastaamaan kysymykseen. Lasten välillä erot ovat niin valtavat, että yhtä vastausta ei ole.

Lue myös: Mitä hiihtokoulutunnilla pitäisi oppia

Aikuisten erot ovat pienemmät, ainakin, jos puhutaan suomalaisista (tai muiden kylmien maiden kansalaisista) oppilaista.

Laskettelutunnille tuleva suomalainen aikuinen osaa melkein poikkeuksetta hiihtää murtomaasuksilla vähintään auttavasti, osaa aurata ja pysähtyä auraamalla ja tuntee selkäytimessään, miten suksilla mutkitellaan. Lisäksi suomalaiset tietävät, miten liukkaalla pinnalla liikutaan ja osaa tasapainottaa itsensä liukuessaan.

Vaikka oppilas ei olisi koskaan hiihtänyt, on hän mitä todennäköisimmin luistellut ja sekin auttaa paljon.

Ensin selätetään pelot

Useimmiten koordinaatiokyky on jokaisella aikuisella riittävän hyvä ja pohjataidot ovat hyvät. Aikuisen kohdalla etenemisnopeus riippuu korostuneesti oppilaan tunnetilasta.

Aran, pelkäävän ja epävarman aloittelijan kanssa edetään hitaammin. Harjoittelun ensimmäinen tavoite on lisätä laskijan itseluottamusta. Sitä mukaa kun luottamus omiin kykyihin kasvaa, vaikeutetaan tehtävää tai olosuhdetta.

Lyhyen, vajaan tunnin pituisen opastuksen aikana arka aikuinen oppii useimmiten hakemaan hyvän laskuasennon ja löytää laskuvarmuuden hyvin helpossa rinteessä. Hän osaa jarruttaa hyvin ja kääntyy varmasti ulkojalkaa painottaen. Usein näitä perustaitoja päästään testaamaan myös seuraavaan rinteeseen.

Mainos:

Tunnilla puretaan usein myös lapsuudessa syntyneitä hissipelkoja. Melkein poikkeuksetta hissin toiminnan selittäminen, kuivaharjoittelu irtokapulalla (tarvittaessa) ja helpossa hississä saatu onnistumisen kokemus selättävät pelot.

Taitojen kasvaessa vauhti kasvaa ja olosuhteet vaikeutuvat

Itsevarman aloittelijan kanssa käydään yleensä tarkistamassa jarruttaminen erittäin helpossa rinteessä, mutta siirrytään heti seuraavaan, hieman haastavampaan rinteeseen. Laskuasentoa, jarruttamista ja käännöstekniikkaa harjoitellaan heti alusta lähtien sujuvammassa vauhdissa. Jos aurakäännös on helppo, voidaan perusharjoitukset tehdä heti luisuvassa käännöksessä.

Kokeneen laskijan kanssa ehditään lyhyen tunnin aikana joko kertaamaan perustekniikka ja antamaan räätälöidyt harjoitukset omaan treeniin tai hiomaan yhtä tekniikan osa-aluetta paremmaksi ja antamaan useampi harjoitus sen kehittämiseen.

Perusasioihin palaaminen saattaa turhauttaa, mutta sitä se treenaaminen on, palaamista yhä uudelleen perusasioiden äärelle. Hiotaan laskuasentoa, harjoitellaan painon viemistä eteen ja tehostetaan ulkojalan painetta. Taitojen kasvaessa vauhti kovenee, olosuhteet vaikeutuvat ja siirrytään hienosäätöön.

Lähtötaso ja tunteet vaikuttavat etenemisnopeuteen, mutta sen voin melkein luvata, että jokainen oppilas ottaa hiihtotunnin ansiosta omalla taitotasollaan loikan eteenpäin.

Kirjoittaja Teija Uurinmäki on hiihdonopettaja Himoksella ja vapaa toimittaja.