Apocalyptica on kiertänyt yli 27 vuotta maailman lavoja, myynyt miljoonia levyjä ja keikkunut rock-soittolistojen kärjessä. Bändillä on uskollinen fanijoukko etenkin Pohjois-Amerikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Keski-Euroopassa.
Apocalyptican sellistit – Eicca Toppinen, Perttu Kivilaakso ja Paavo Lötjönen – ovat paitsi klassisen musiikin koulutuksen saaneita raudanlujia musiikin ammattilaisia, myös tukevasti jalat maassa eläviä persoonia. Vaikka bändi on maailmalla tunnetumpi ja suositumpi kuin kotimaassaan, on se ylpeä suomalaisista juuristaan. Taiteilijoiden suhde suomalaiseen kulttuuri- ja luontoperintöön on vankka.
Apocalyptican jäsenistä etenkin Paavo Lötjönen tuo haastatteluissa ja sosiaalisen median päivityksissään avoimesti esille luontosuhdettaan. Paavon tuntevat ja häntä seuraavat tietävät myös, että hän on myös hiihdonopettaja ja intohimoinen vapaalaskija. Todellinen alppinisti, kuten Paavo itse asian naureskellen ilmaisee.
Laskettelu on keino rentoutua ja virkistyä
Suksilla Paavo on kokenut, varmaotteinen ja nopea. Laskemissa on samaan aikaan tyyliä, leikkisyyttä ja rauhaa. Kaunopuheinen voisi sanoa, että eleet rinteessä ja lavalla ovat saman tyylisiä.
Rinteessä Paavosta näkyy laskemisen nautinto.
”Laskettelu on minulle rentoutumista ja nollaamista. Laskeminen edustaa elämäniloa ja intohimoa sekä ulkona oloa ja rentoutumista. Niitä elämän hienoja asioita”, Paavo kertoo suhdettaan laskemiseen.
Paavo on laskenut oikeastaan koko ikänsä ja sillä on tärkeä paikka elämässä.
”Laskettelussa yhdistyy hyvällä tavalla urheilu, vauhti, ulkoilu ja luonnosta nauttiminen.”
Hiihtoreissuille Paavo lähtee laskemaan, ei juhlimaan.
”Intohimoisilla laskijoilla on elämän iloa. He nauttivat laskemisesta, luonnosta ja fyysisestä tekemisestä – ei dokaamisesta laskureissuilla. Laskettelu on hyvin terapeuttista ja sen henkisesti virkistävä merkitys on todella tärkeä.”
Yhdestä asiasta Paavo on hyvin tarkka:
”Lasken vain hyvässä seurassa. Laskupäivästä merkittävä osa on yhdessä olemista ja tekemistä kavereiden kanssa. Minulla on muutamia vakiolaskukavereita, sellaisia vähitellen pönäköityviä setämiehiä. Lasken aika paljon myös oman pojan kanssa.”
Chamonix vai lähimäki?
Paavo on vuosien saatossa laskenut paljon kotimaisten mäkien lisäksi Alppien ja Japanin vuorilla. Puuterinpöllyiset tarinat herättävät hienoja muistoja, mutta lähirinnekin saa suitsutusta:
”Etenkin Etelä-Suomen mäet on pieniä verrattuna Alppien vuoriin, mutta mielestäni niitä ei pidä edes vertailla – onhan viinejäkin erilaisia. Lapin rinteissä taas viehättää erilaiset asiat kuin Alpeilla. Kummatkin ovat ihania”, Paavo vakuuttaa.
”Nautin laskemisesta Espoon Chamonixissa (Swinghillissä, toim. huom.) mutta en ala sitä Ranskan Chamonixiin vertaamaan. Molemmissa on taikaa, vaikkakin erilaista taikaa. On typerää verrata ja sanoa, että ei viitsi laskea, kun Chamonixissa on niin paljon isompaa. Pitää pystyä nauttimaan monenlaisista asioista!”
Suosikkejaan Paavo ei ala listaamaan, mutta muutamalla hiihtokeskuksella on erityinen paikka sydämessä. Pääkaupunkiseudulla asuvana lähimäet ovat tulleet tutuiksi. Puheessa toistuu etenkin perinteikäs Swinghill Nuuksiossa.
”Se oli kotimäkeni jo espoolaispoikana 1980-luvulla.”
Tahko on myös vahva, koska mummolla oli Nilsiässä. Laskuharrastus alkoi Nipasella ja Paavo asui siellä vuosituhannen vaihteessa vuoden.
”Olin keppiorjana, eli alppilukion apuvalmentajana. Tahkolle palaan useasti, siellä on paljon tuttuja ja kavereita.”
Lapissa etenkin Ylläs on tullut tutuksi, sillä siellä Paavo on aikoinaan ollut hiihdonopettajana.
Paavo kannustaa kaikkia lähtemään mäkeen ja ottamaan käännöksistä ilon irti:
”Lähimäissä laskeminen ei ole samanlaista tykittämistä kuin isoissa rinteissä, mutta kun on aikanaan laskenut paljon, niin jo muutama käännös riittää tuomaan tuntumaa ja fiilistä. Aina kun mäkeen menee, niin tulee paremmalla mielellä pois – se antaa todella paljon energiaa.”
Lapin uniikki satumaisema
Suomalaisessa luonnossa Paavoa viehättää kaksi aivan erityistä paikkaa: Itämeri ja Lappi.
”Lappiin ei mennä valtavan suurten rinteiden takia. Siellä merkitsee tunnelma ja suomalainen erityisväri: tunturien ilma, maisemat ja puusto antavat aivan oman sävynsä. Retkeily ja luonnon läheisyys on tajuttoman hienoa”, Paavo hehkuttaa silmät loistaen.
”Laskettelevana pikkupoikana olin haltioissani tuntureiden tykkypuista. Tykkymetsät olivat– ja ovat edelleen – satumaailmaa. Siellä on oma tunnelmansa ja maailmansa, jota ei muualta löydä.”
Liikunnan ja sosiaalisen aspektin lisäksi laskettelu on Paavolle ehdottomasti myös luontokokemus.
”Tykkään pysähtyä rinteen sivuun vähän syrjempään paikkaan, kuunnella tuulta ja katsella tunturimaisemaa. Nautin siitä valtavan paljon. Suosittelen kaikille välillä pysähtymistä – olemaan hiljaa ja vain kuuntelemaan tuulen huminaa, uppoutua maisemaan ja nauttimaan luonnosta.”
Tunturissa Paavo arvostaa etenkin alkutalven karuja, kylmiä ja käsittämättömän kauniita kelejä.
”Mikään ei ole hienompaa, kuin tammikuinen aurinko roikkumassa punertavana taivaanrannassa. Lapin valo on hyvin poikkeuksellinen, sitä ei mistään muualta löydä!”
Apocalyptica sydän Pusu
Apocalyptica-brändillä on myyty tavanomaisten bändituotteiden, kuten t-paitojen, lisäksi erikoisempia tuotteita.
”Olemme halunneet tuoda esille suomalaisia premium-brändejä ja siten tehneet yhteistyötä esimerkiksi Genelecin ja Kalevala Korun kanssa.
Musiikin myötä Apocalyptica on tuonut esiin suomalaista luontoa, matkailua ja teknologiaa. Yhteistyössä suomalaista matkailua edistävän Visit Finlandin kanssa syntyi taannoin ”The Symphony of Extremes”.
Bändin uusin brändiyhteistyökumppani on laskettelevien Apocalyptica-fanien unelma: kiirastorstaina 2024 Pusu julkaisi Apocalyptica-suksen.
”Haluamme tuoda maailmalla esiin suomalaisia innovaatioita ja huipputuotteita. Pusu edustaa meille tärkeitä arvoja – käsityötä, luontoa, ekologisuutta, korkeaa teknologiaa, suomalaista käsityötä ja tyylikyyttä”, Paavo kertoo yhteistyön taustoista.
Pusun Loska-malli on saanut yhteistyön myötä uuden upean ulkoasun. Savutamminen pinta tuo mieleen sellojen lämpimät sävyt. Kannasta löytyy jykevä ikihonka, joka muistuttaa Suomen tuntureiden kelopuista ja luontoelämyksen tärkeydestä.
Keski-Suomessa käsityönä valmistettava Apocalyptica-suksi ei siis todellakaan mikään massatuote.
Paavo on ollut suksiprojektin eteenpäin vievä voima, mutta yhtä ylpeitä uutuudesta on muut Apocalyptican taiteilijat.
”Kun muut bändin jäsenet näkivät valmiin tuotteen, niin halusivat samanlaiset heti! Etenkin Eicca ja meidän manageri laskevat paljon. Eicalla on hiihtomökki Himoksella ja hän viihtyy paljon myös Levillä ja Norjan tuntureilla”, Paavo kertoo ylpeänä suksen saamasta vastaanotosta.
Laskut nimikkosuksella jäävät tulevina talvina kuitenkin Paavolla ja Eicalla vähiin, sillä keväällä 2024 julkaistaan Apocalyptica Plays Metallica 2 -albumi. Sitä seuraa parin vuoden tiivis kiertue ympäri maailmaa.
Kuluvan talven aikana Paavo onkin tankannut alamäkeä ikään kuin varastoon:
”Lähimäkiä niin paljon kuin mahdollista. Talvella kävin kaverin luona laskureissulla Andorrassa ja keväällä on edessä paljon laskemista ja vapaalaskuretkeilyä Pyhällä. Käyn hakemassa energiaa tuntureilta tulevia konsertteja varten!”
Pysy ajan tasalla alamäkimaailman tapahtumista, tilaa Ski.fi-uutiskirje!
