Rinteissä kuuluu toisinaan tarinoita onnellisista perheistä, joissa hiihtotaito on onnellisesti opiskeltu perhepiirissä. Ei siis ole mahdotonta opettaa omaa lasta laskemaan sovun särkymättä.
Perhepiirissä tunteet kuitenkin näytetään suuremmalla skaalalla, niin hyvässä ja kuin pahassa. Siksi hiihtokoulu on usein paras vaihtoehto lapsen hiihtotaidon kartuttamiseen.
Perusasiat kuntoon ja keskus tutuksi
Ennen lähtöä tulee tarkastaa pari ihan peruskysymystä: Onhan lapsella oikea määrä vaatteita, eikä vaatteissa ole mitään mikä voisi takertua hissiin. Onhan energiavarannot täytetty, nälkäkiukku on turha vieras lastenrinteessä.
Mikäli lapsi on aristelee rinteeseen lähtöä tai on jopa hieman pelokas, niin ale kouluikäisen kanssa kannattaa tulla ensimmäisen kerran hiihtokeskukseen ihan vain katselemaan.
”Tampparit, hissit, mönkijät ja ylipäätään koko äänimaailma kiinnostavat lapsia. Toisten lasten innostuneet ilmeet ruokkivat lapsen halua päästä itsekin mäkeen”, kertoo Peuramaan hiihtokoulun opettaja Ina Sohn-Rajamäki.
Kärsivällisyyttä tasaisella ja loivalla
Kun monot ja kypärä ovat ensimmäistä kertaa puettuna, siinä on ensimmäisen kiukun paikka. Monot ovat raskaat ja kankeat. Myssyn kanssa puettu kypärä tuntuu myös oudolta. Mäkeen päästyä kannattaa valita lapsen, ei aikuisen, mielestä loiva rinne.
Usein vanhemmat vievät lapset ensimmäisenä hissillä lastenrinteessä ylös saakka. Hiihtokouluissa tunti aloitetaan tasaisella ja rinnettä noustaan vain sen verran, että saadaan pieni liuku aikaiseksi. Kun kävely tasaisella ja jarruttaminen auraamalla loivassa rinteessä luonnistuu hyvin, laskumatkaa kasvatetaan vähitellen ja siirrytään käännöksiin.
”Sauvat, keilat, kepit tai mikä tahansa kierrettävä konkreettinen paikka on lapselle hyvä paikka tehdä käännös. Laske itse edellä ja näytä mallia”, Ina Sohn-Rajamäki jatkaa vinkkilistaa.
Aikuisten kieli voi olla lapselle aika rajua. Heille ei toimi ”kuormita ulkosuksea” -komennot, vaan asioita kannattaa viedä leikin kautta. Vasemman ja oikean lapset ymmärtävät varmasti vasta kouluikäisenä, joten suunta kannattaa antaa ”hissiä kohti”, eli konkreettisen asian kautta. Haarakäyntitaitoa – eli ”Aku Ankka kävelyä” tarvitaan myöhemminkin, joten sen oppimiseen on hyvä käyttää kunnolla aikaa.
Hissit haltuun
Monesta hiihtokeskuksesta löytyy harjoitushissejä, eli irtoankkureita tai -nappihissejä, joita voi lainata. Tasamaalla vetämällä kannattaa opettaa hissin toiminta ja sitten vasta siirtyä oikean hissin äärelle.
Mikäli hissin omatoiminen käyttäminen ei vielä tule kyseeseen, lapsi voi kulkea aikuisen kanssa samalla hissillä. Lapsi kannattaa asettaa aikuisen reittä vasten siten, että lapsen sukset ovat aikuisen suksen molemmin puolin ja lapsi nojaa aikuisen jalkaa vasten. Aikuinen ottaa ankkurin tai napin normaaliin tapaan. Yläasemalla aikuinen työntää ensin lapsen pois jalkojensa välistä ja sitten irrottaa hissin itsestään. Näin lapsella on mukava matkustaa, kun saa tuen koko selälle ja voi olla rennosti. Matkalla on hyvä vaihtaa tuntemuksia ja kuulumisia.
”Taikamattohissi on pienten kanssa ihan unelma, sitä kannatta käyttää”, Ina Sohn-Rajamäki muistuttaa.
Apuvälineet eivät sovi kaikille
Sauva on yleisin apuväline, jota käytetään lasten hiihdonopetuksessa. Vanhempi saa edessä poikittain pidettävällä sauvalla hyvin kontrolloitua lapsen vauhtia ja suuntaa. Riesaksi lapsen hiihtotaidon kehittymisen kannalta sauva muuttuu, jos lapsi roikkuu tai nojaa sen varassa, eikä seiso omilla jaloillaan.
”Sauva on hyvä apuväline, kunhan lapsi laskee aikuisen vierellä eikä edessä. Sauvan kärjen tulee olla aikuisen puolella ja lapsen rinnan korkeudella, mikä voi olla aikuiselle vähän haastava korkeus”, kertoo Ina Sohn-Rajamäki.
Jotkut käyttävät suksien kärkipidikkeitä auraamisen alkeiden opettelussa. Toiset käyttävät lapsensa opettamisessa valjaita. Haasteena tällöin on, että lapsi oppii laskemaan valjaihin nojaamalla tai vanhempi vetää lapsen laskuasennon takapainoiseksi.
Moni hiihdonopettaja karsastaa ylimääräisiä apuvälineitä, vaan haluaa opettaa lapsen mahdollisimman varhain omatoimiseksi.
”Valjaista en oikein pidä, niiden käyttöön pitää olla hyvin perusteltu syy. Lähinnä turvallisuusnäkökulma tulee mieleen. Kärkipidikkeitä olen käyttänyt tosi vähän. Sen sijaan jos keskuksessa on aaltolatuja, laskettavia metsänreunoja tai pieniä hyppyreitä, niin niitä kannattaa kokeilla. Ne kehittävät laskuasentoa ja tasapainoa todella tehokkaasti”, Ina Sohn-Rajamäki vinkkaa.
Kaatumisen opettaminen
Lapsi kaatuu alkeita opetellessa, se on varma. Hyvää tarkoittava vanhempi nostaa lapsen pystyyn. On tärkeää, että lapsi osaa nousta itse ylös ja toimia oikein eri tilanteissa, esimerkiksi hississä kaaduttaessa. Suksien irrottaminen ja kiinnittäminen ovat taitoja, jotka kannattaa opettaa alkumetreillä.
”Lapselle kannattaa opettaa, että kyseessä ei ole hiihtopalvelu, vaan hän itse ainakin yrittää pukea varusteet päälle, nousee itse ylös kaatuessaan ja ylipäätään huolehtimaan itsestään ja varusteistaan”, Ina Sohn-Rajamäki muistuttaa.
Hiihtokoulujen Werneri-kursseilla lapsi oppii muiden lasten seurassa laskettelun salat kuin itsestään. Werneri-hiihtokoulut löydät täältä. Ski.fi:n YouTube-kanavalta löydät paljon Wernerin hiihtokouluvideoita.
Pysy ajan tasalla alamäkimaailman tapahtumista, tilaa Ski.fi-uutiskirje!
