Suosikkikeskusta kysyttäessä Jan-Erik Blomberg nostaa listalle kotirinteensä ”Suomen Chamonixin”, eli Solvallan Swinghillin.
”Mun lajina on vapaalasku. Ei mikään itsestäänselvyys, kun ajattelee näitä etelän maisemia. Mutta kyllä vapaalaskua voi harrastaa myös pääkaupunkiseudulla. Se vaatii vain hieman hulluutta. Yleensä vapaalaskeminen vaatii isot mittasuhteet, mutta Swinghillissä laskiessa olen viime aikoina saanut niitä samoja kiksejä, mitä löydän isoilta vuorilta. Kyse on asennoitumisesta,” Blumi muistuttaa.
Joulupukki toi kuusivuotiaalle Jan-Erikille mustat Titanit. Sukset olivat ylipitkät, mutta se ei menoa kodin takapihalla haitannut. Solvallasta tuli heti kotipihan ensi kaarroksien jälkeen kotimäki. Sieltä Blumi on ponnistanut ensi kumparekisoihin, sitten ilmaan opettelemaan uusia hyppyjä ja suurten vuorten rinteille tallentamaan laskujaan videokameran kanssa.
”Swinghillistä on kertynyt pussin täydeltä muistoja. Mulle Swinghill on ollut paikka, missä oon saanut kasvaa nuoresta pojasta mieheksi.”
Blombergin asenne lasketteluun on edelleen intohimoinen. Uudet paikat, ystävät ja kulttuurit kiehtovat kokenutta filmintekijää. Kotirinne pysyy kuitenkin aina eksoottisten matkaohjelmien lisäksi kuvioissa.
”Jokaisella paikalla on annettavaa. Swinghillissä saa tehoja irti hiihtämisestä ihan eri tavalla kuin vuorilla könytessä ja kiivetessä. Kotirinteessä opittua ja hiottua laskutekniikkaa onkin sitten hyvä lähteä soveltamaan vuoristomaisemiin. Käynkin edelleen Swinkkarissa aktiivisesti läpi talven.”
Jan-Erik Blombergin tarinoita ja videoita löytyy Blumin YouTube-kanavalta.
