Opetin viime talvena erästä intialaismiestä laskettelemaan. Tai ei liioitella, opetin häntä liikkumaan sukset jalassa. Tavoitteena oli, että mies pysyisi ajoittain pystyssä, jopa loivassa kymmenen metrin liu’ussa.
Hauskaa oli. Sekä minulla että oppilaalla. Miestä ei haitannut, vaikka hän ei tunnin päätyttyä viilettänyt punaista rinnettä alas tukka putkella. Eikä häntä nolottanut. Hän nautti uudesta kokemuksesta ja uuden oppimisesta.
Olen opettanut myös paljon virolaismiehiä, joitakin venäläisiä ja monen muun maan kansalaisia, muun muassa eteläafrikkalaista nuortamiestä.
Suomalaisia, aikuisia miehiä näkee hiihtokoulussa harvoin.
No joo, lumilautatunneilla käy myös miehiä, lasten kanssa tunnille on uskaltautunut muutama mies ja joitakin miehiä on ollut jatkotason tunnilla laskettelutekniikkaansa parantamassa, mutta suksialkeistunnin ottamiseen suomalaismiehillä tuntuu olevan kovin korkea kynnys. Miksi?
Kaikki suomalaiset osaavat lasketella?
Koska asumme lumen maassa ja isoisämme hiihti karhunkin kiinni, niin tokihan me kaikki osaamme rinnettä alas kurvitella. Vai osaammeko?
Siinä on totuuden siemen. Suomalainen osaa liikkua lumella ja jäällä. Tiedämme, että pinta on liukas ja osaamme tasapainotella liukkaalla. Opimme myös hiihtämään tai vähintään luistelemaan lapsina. Molemmat lajit luovat hyvän pohjan laskettelutaidoille.
Mutta, kyllä laskettelu vaati lajitaitoa siinä missä muutkin liikuntalajit. Taidot kehittyvät harjoittelemalla ja kehittymistä voi nopeuttaa pyytämällä opetusta.
Sukset jalkaan ja mäen päälle
Naiselle osaamattomuuden myöntäminen tuntuu olevan helppoa. Resepti on yksinkertainen. Ellei nainen osaa, hän ostaa hiihtokoulutunnin tai pyytää ystävää auttamaan.
Ensimmäinen kerta rinteessä on miehelle erilainen kokemus. Omaa osaamattomuutta ei voi myöntää. Olisihan se noloa, jos ei osaa lasketella!
Mies polkaisee sukset jalkaan, nousee hissillä mäen päälle ja työntää vauhtia.
Välillä touhu on hurjan näköistä, kun aloittelijalla ei ole hajuakaan, miten sukset kääntyvät ja horjuva satakiloinen äijä syöksyy suoraan alas. Minua ei ihan hirveästi naurata, jos olen samassa rinteessä pienten oppilaideni kanssa.
Tietenkin harjoitus tekee mestarin – tai ainakin oppipojan. Melkein jokainen oppii jonkinlaisen käännöstekniikan myös ilman opetusta, toistojen myötä.
Mutta monesti niillä hiihtokoulutunnilla käyneillä naisilla on parempi tekniikka kuin miehillä. Mies saattaa mennä kovempaa, mutta vauhtihan ei vaadi taitoa, kääntyminen vaatii.
Kirjoittaja Teija Uurinmäki on Levin hiihdonopettaja ja vapaa toimittaja.
Pysy ajan tasalla alamäkimaailman tapahtumista, tilaa Ski.fi-uutiskirje!
