Laskublogeja ei ole Suomessa kovin monia. Yksi luetuimmista on seikkailu- ja vapaalaskuteemoista kertova Pipo silmillä -blogi, jota kirjoittaa Milja Fromholtz.
”Olen lumeen rakastunut seikkailija ja bloggaaja. Innostun kaikesta luontoon, retkeilyyn ja talveen liittyvästä. Ulkoilma, adrenaliini, vauhti ja korkea syke yhdistävät harrastuksiani. Valokuvaus ja kirjoittaminen on minulle tärkeää”, Milja kertoo bloginsa taustoja.
Suksilla Milja on ollut kolmevuotiaasta lähtien, ensin perheen kanssa Etelä-Suomen ja pohjoisen rinteillä, erityisesti Rukalla. 90-luku – ja etenkin lumilautailun nousu – muutti laskettelukulttuurin kaikkialla. Se sekoitti myös nuoren laskijan pään:
”Tuli Terje Haakonsen ja ruutupaidat. Kaikki halusivat aloittaa lautailun. Minäkin”, Milja muistelee.
Telemark on lumilaudan kaveri
”Seuraavat kymmenen vuotta kului lauta kainalossa, minkä jälkeen kiinnostuin telemarkista ja offarihiihdoista. Viimeiset viitisen vuotta olen mennyt täysin vapaalaskun ehdoilla, niin splittilaudalla kuin telemarkeillakin.”
Kun vapaalaskun yhdistää talviretkeilyyn ja hiihtovaeltamiseen kaukana erämaassa, on Milja omimmassa maailmassaan. Ja tähän maailmaan kuuluu erilaiset laskuvälineet. Lumilaudasta ja telemarkista on löytynyt mainio yhdistelmä.
”Parkkihommat luovutin muutamien kuperkeikkojen jälkeen. Työkaverit Partioaitassa puhuivat telemarkista. Eräänä päivänä marssin Rukan vuokraamoon ja sanoin, että tarvitsin telemark-sukset ja opettajan. Se oli hyvä päätös. Seuraavat vuodet menikin sitten kyykätessä.”
Kun mäet kasvoivat ja vapaalasku vei mukanaan, tuli telemark-laskun kanssa myös ongelmia. Kantapäät irti ei ole kevyt laskea, etenkin jos laskukaverit suihkivat kokeneesti alppisuksilla tai lumilaudoilla.
”Vuonna 2013 luovutin, kun kaikki varpaani olivat kolmen telemark-puuteripäivän jäljiltä teipattu. Vaihdoin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen alle lumilaudan. Isompien mäkien nälkä kasvoi, ja hankin splittilaudan. Sitten alppisukset. Vähän se mietitytti, että kaverit ympärillä hankkivat asuntoja ja farmariautoja. Minä ostin laskuvälineitä.”
Tässä vaiheessa monelle voi nousta mieleen kysymys: miksi?
”Koska kaikki on niin kivaa. Välineet toimivat periaatteessa samalla idealla, mutta kuitenkin eri tavalla. On hauskaa vaihdella painonsiirron tapaa ja tuntea erilaiset liikkeet kropassa. Tykkään fiiliksestä, kun välineiden vaihdon jälkeen hermot kaivavat muistista tutun liikeradan, ja parin laskun jälkeen homma loksahtaa taas kohdalleen.”
Moni keskittyy yhteen lajiin ja välineeseen, jotta kehittyisi siinä mahdollisimman hyväksi. Se ei kuitenkaan Miljaa paina:
”Nyt sählään kaikkien välillä. En silti vaihtaisi mitään välinettä pois, vaikka valinta niiden välillä on toisinaan vaikeaa. Pääasia on se, että mäessä on kivaa riippumatta siitä, mitä jalkaansa kiinnittää.”
Seuraa Miljan Pipo silmilllä -blogia osoitteessa: http://www.lumipallo.fi/piposilmilla/
