Valitse viisaasti telemark-välineet

Välinehankinta on aina kokonaisuus. Kun hankintalistalla on telemark-välineet, kannattaa aloittaa miettimällä omaa hiihtoasi, tarpeitasi ja sitä käyttöä, johon välineet tulevat.

Kartoita eri vaihtoehtoja. Ole itsellesi rehellinen myös vauhdin ja taitotason suhteen. Toisaalta, esimerkiksi yksi suksipari ei välttämättä pysty kattamaan kaikkia tarpeita ja silloin voi olla perusteltua hankkia eri välineitä erilaisia käyttötarkoituksia varten.

Asiantunteva myyjä on iso apu

]os hankit ensimmäisiä välineitä ja kokemusta ei ole, hinta saattaa olla määräävä tekijä. Tämä on täysin hyväksyttyä. Alkuun pääsee millä välineillä tahansa. Telemark-välineiden tarjonta on melko rajallista ja valmistajien hinnat ovat pienistä valmistusmääristä johtuen, erityisesti monon ja siteen osalta, korkeita. Käytettyjä välineitä on suhteellisen hyvin eri myyntipalstoilla.

Mikään ei voita itse hankittua kokemusta. Testaa erilaisia välineitä aina kun se on mahdollista vuokraamalla, lainaamalla tai vaikka vaihtamalla välineitä laskukaverin kanssa muutaman mäen ajaksi. Myös virallisia välinetestausmahdollisuuksia pyritään järjestämään kauden mittaan.

Kysele muiden kokemuksia, mutta muista, että se mikä on hyvä yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Asiantunteva myyjä voi olla kultaakin kalliimpi. Kun tarve on hyvin kartoitettu, sopivan paketin kasaaminen on lopulta helppoa.

Telemark-monot

Hyvin jalkaan istuva mono on hiihtäjän tärkein varuste, ja sen valintaan kannattaa käyttää aikaa. Voidaan sanoa, että kaikki markkinoilla olevat vaihtoehdot ovat hyviä, mutta vain yksi saattaa olla se sopiva.

Nykyaikainen telemark-mono on tukeva muovikenkä ja se soveltuu niin rinne- kuin takamaastohiihtoon. Suurin ero normaaliin alppimonoon on se, että telemark-mono joustaa päkiästä. Lisäksi tellukengän varren voi vapauttaa hiihto-/kävelyasentoon. Perinteisiä nahkaisia monoja suosivat tunturihiihtäjät ja nostalgikot.

Lajin pienuus heijastuu näkyvimmin juuri monopuolelle. Tuotekehitys on kallista ja pienet sarjat pitävät suurten valmistajien kiinnostuksen loitolla. Tarjonta on pientä ja aloittelija sekä ekspertti valitsevat samoista vaihtoehdoista. Lähinnä kysymys on siitä mikä on helpoiten saatavilla ja minkä valmistajan lesti sopii kenenkin jalkaan.

Nykyaikaiset muovimonot sisäkenkineen ovat lämpömuokattavissa omaan lestiin sopivaksi. Myös lämpömuokattavat pohjalliset auttavat monon istuvuutta. Älä siis tuskastele turhaan särkevien jalkaterien kanssa.

Monot jaetaan korkeisiin, puolikorkeisiin ja mataliin malleihin. Mitä kovempi vauhti ja rinne, sitä jäykempi ja korkeampi mono on paikallaan. Matalat mallit sopivat pidemmille hiihtovaelluksille ja ne kilpailevat nahkamonojen kanssa tunturihiihtäjien suosiosta. Uudet ja suosituimmat monomallit ovat käytännössä kaikki kolme- tai nelisolkisia korkeita muovimonoja. Nahkamonojen ja pehmeiden monojen suosio sekä valmistus vähenee koko ajan ja niitä näkyykin markkinoilla yhä vähemmän.

Telemark-siteiden sekava viidakko

Telemark-siteiden toteutus vaihtelee, mutta käyttötapa on sama: monon kärki on kiinni ja kantapää nousee irti suksesta. Tällä hetkellä yleisimmät siteet ovat joko 75 mm- tai NTN–järjestelmää, joista molemmista on saatavilla useita eri malleja. Eri järjestelmillä on omat mononsa ja näin ollen monovalintakin voi olla riippuvainen toivotusta sidejärjestelmästä.

Tulevaisuus on kallellaan NTN:n suuntaan ja uusia 75mm:n siteitä ei ole viime aikoina kehitetty, kun taas uusia NTN-malleja julkistetaan silloin tällöin.

Viimeisimpänä markkinoille on myös tullut Dynafit tech–keulalla varustettuja ns TeleTech-sidemalleja, joissa monon kärkikiinnitys tapahtuu tech-inserteillä ja vaste toteutetaan joko NTN-jousipakalla tai 75mm:n vaijerilla.

75mm:n sekä NTN-järjestelmän painoa on pidetty aina ongelmana ja TeleTech-siteillä kokonaispainoa on saatu pudotettua huomattavasti. Myös kolmipiikkisiä perinteisiä ”rotanloukku”-sidemalleja vaelluskäyttöön on yhä saatavilla, mutta niiden saatavuus heikkenee koko ajan.

Mikä on siteistä paras?

Osa hiihtäjistä pitää 75mm:n tarjoamasta neutraalista tuntumasta sekä siteen yksinkertaisesta toiminnasta, kun taas osa pitää NTN:n tarjoamasta modernista luonteesta sekä tarkasta ja jämäkästä tuntumasta.

Eri järjestelmien sidemallien välillä on paljon eroja ja esimerkiksi osa NTN-siteistä on erittäin neutraaleja ja osa 75mm:n siteistä tarjoaa täysin riittävää jämäkkyyttä. Suosittelemme kokeilemaan eri vaihtoehtoja, jos se vain suinkin on mahdollista.

Vaihto toiseen

Sidejärjestelmän vaihto voi olla iso prosessi niin laskullisesti kuin rahallisestikin. Siteen lisäksi uuden monon hankinta on käytännössä välttämätöntä. Osa laskijoista sisäistää uudet välineet nopeasti ja osalla siihen menee kauemmin.

Kaikilla järjestelmillä pystyy laskemaan kaunista telemarkia – laji ei ole välinelähtöinen. Muista myös, että oikeaa tai väärää sidejärjestelmää ei ole olemassa, jokainen valitsee itselleen käyttötarkoituksiinsa sopivan järjestelmän.

Siteiden laskutuntumasta, kestävyydestä, toimintavarmuudesta sekä käyttömukavuudesta liikkuu paljon erilaisia käyttäjäkokemuksia sekä mielipiteitä. Näissä on yleensä jonkin verran ristiriitaisuuksia ja joku side toimii jollain laskijalla paremmin kuin jollain toisella.

Kaikissa siteissä on omat hyvät ja huonot puolensa ja jokainen side tällä hetkellä on kompromissi. Maailma odottaa yhä täydellistä telemark-sidettä, joka olisi yhtä aikaa kevyt, toimiva ja luotettava.

75 mm

Rottefella kehitti 1920-luvulla kolmipiikkisen ”rotanloukun”, jota myöhemmin tuettiin kantavaijerilla. Monojen tukevuuden myötä myös siteiden rakenne vahvistui. 75mm oli käytännössä ainoa telemark-sidejärjestelmä ennen vuotta 2007. Jousivaijeri kiristetään ja lukitaan klipsillä kantapään taakse ja side vaatii karkuremmin.

Erilaisia sidemalleja ja valmistajia löytyy useita. Yleisesti side on luotettava ja helppolaskuinen. Miinuksena voitanee pitää siteen laukeamattomuutta sekä sivuttaisjäykkyyden tai tarkkuuden puutetta. 75mm on perinteinen valinta monipuoliseen käyttöön, valikoimaa löytyy hyvin ja hinta on usein alhainen. 75mm:n tulevaisuus on tosin kysymysmerkki.

NTN

Rottefella, Scarpa ja Crispi kehittivät NTN-järjestelmän yhdessä ja se julkaistiin vuonna 2007. Samalla julkaistiin ensimmäiset tech-keulainserteillä varustetut NTN-monot, jotka sopii myös alppivaellussiteisiin.

NTN-side on laukeava (ei DIN) ja siteeseen saa alppisiteistä tutut suksijarrut. Jousipakkakiinnitys sijaitsee monon alla ja side lukitaan edestä tai monoa polkaisemalla mikä parantaa käytettävyyttä. Siteen rakenne myös mahdollistaa step-in käytön.

NTN:n vahvuutena pidetään sen jämäkkyyttä, tarkkuutta ja käyttömukavuutta. NTN on moderni ja monipuolinen valinta, jolle löytyy jatkumoa tulevaisuudessa.

TeleTech-siteet

Uusin sidejärjestelmä, joissa tech-keulakappaleen yhteydessä käytetään soveltaen joko 75mm vaijeria tai NTN-jousipakkaa. Plussana systeemillä on alhainen paino, joka onkin verrannollinen alppivaellussiteisiin. Side on laukeava ja, riippuen järjestelmästä, siihen saa suksijarrut. Tech-keulan lisähyötynä on sivuttaisjäykkyys ja näinollen tarkkuus.

Miinuksena on korkeahko hinta sekä tietyissä tapauksissa luotettavuuden puute: osa siteistä on ollut markkinoilla vasta niin vähän aikaa, että pitkäaikaista kokemusta kestävyydestä ei ole olemassa. Miinuksena todettakoon myös erittäin suppea monovalikoima.

TeleTech siteet ovat useinmiten hiihtovaeltajien erikoisvalinta, kun siteeltä halutaan keveyttä. Tulevaisuus on systeemin osalta vähintäänkin kiinnostava.

Suksen valinnan helppous

Alppihiihtoon verrattuna telemark-käyttöön valittava suksi voi olla hieman kevyempi ja löysempi. Joillakin valmistajilla on yhä telemark-hiihtoon omia mallejaan. Tämä käytäntö on tosin hiipumassa ja käytännössä telemark-laskija valitseekin samoista suksista kuin alppihiihtäjä.

Suksen leveys

Suksien luokitteluun on monta tapaa,eikä tarkkoja luokittelurajoja ole. Puhdasverinen rinnesuksi (noin 65-80mm) on keskeltä kapea ja voimakkaasti leikattu. Mitä jäykempi suksi, sitä paremmin se kestää vauhtia. Kauttaaltaan leveä ja löysä offari-suksi (noin 100mm+) taas toimii pehmeässä lumessa, muttei välttämättä toivotusti kovalla rinteellä. Ääripäiden väliin jää yleissuksien (all-mountain) (noin 80-100mm) ryhmä. Ne on suunniteltu toimimaan sekä rinteessä että takamaastossa. Mikäli meno kiinnostaa myös takaperin, esimerkiksi twini-suksien käyttö telemarkissa on täysin mahdollista.

Rocker

Nykysuksiiin on vakiintunut jonkinlainen rocker, eli suksen keula tai perä joustaa enemmän kuin suksen keskiosa. Telemarkiin tämä vaikuttaa kuten sukseen yleensäkin: keula-rocker kelluttaa suksea helpommin pehmeissä olosuhteissa. Tämän lisäksi se helpottaa rinteessä uuden käännöksen aloittamista. Perä-rocker jakaa jonkin verran mielipiteitä; osa pitää suorasta ja jäykästä perästä ja osalle sillä ei juurikaan ole merkitystä.

Perussääntönä voitanee pitää sitä, että rocker helpottaa suksen käsiteltävyyttä sekä kelluvuutta, mutta samalla se myös lyhentää suksen aktiivisen kantin mittaa ja näin ollen erityisesti rinnelaskussa se vaikuttaa käännöksen purevuuteen sekä vauhdin vakauteen negatiivisesti.

Suksen pituus

Telemark-suksen mitasta ei ole varsinaisia järjestelmällisiä suosituksia. Yleensä voi noudattaa nyrkkisääntöä: suksen pituus = laskijan pituus + – 10 cm. Yksinkertaisimmillaan lyhyt suksi on näppärämpi ja helpompi laskea ja pitkä suksi on vauhdissa vakaampi ja se kelluu paremmin.

Erittäin pitkän laskijan kannattaa huomioida myös se, että takajalan suksen kärki ei jää telemark-käännöksessä etujalan takapuolelle. Erittäin lyhyt tai kevyt laskija voi pitää myös suksen painoa (keveyttä) yhtenä valintakriteerinä pituuden ohella.

Siteen paikka

Nykyaikaisissa suksissa, siteen paikan määrittäminen telemark-käyttöön on yksinkertaista: side asennetaan suksen luonteen mukaisessa peruskäytössä siten, että monon keskimerkki osuu suksen suositeltuun keskimerkkiin. Jos suksi on yleissuksi, niin siteen voi asentaa omien mieltymysten tai tavoitteiden mukaisesti esimerkiksi temppukäytössä eteenpäin ja offari-käytössä taaksepäin (suositus max 2 cm).

Erityisesti telemarkiin tarkoitetuissa suksissa, joissa suositeltua keskimerkkiä ei ole, siteen nokan ns piikkilinjan paikka löytyy mittaamalla suksen keskikohta.