Suksien kunto on suuressa merkityksessä suhteessa laskettelupäivän nautinnollisuuteen. Kuivat pohjat ja tylsät kantit peittävät hienoimpienkin suksien ominaisuudet alleen. Rinteeseen kannattaa suunnata huolletuin suksin, silloin sekä varusteet että rinteet antavat harrastajalle upean ulkoilukokemuksen.
Suksien voitelu pidentää suksen käyttöikää, parantaa luistoa ja helpottaa laskemista. Säännöllinen huolto pitää sukset jatkuvasti hyvässä kunnossa eikä huoltoon tarvitse varata aikaa tuntitolkulla. Perushuolto on helppo tehdä itse, mutta jos huoltotiloja tai -välineitä ei ole lähettyvillä, jokaisesta hiihtokeskuksesta löytynee asiantunteva suksihuollon ammattilainen, jolle välineet voi viedä huollettavaksi.
Pohjien puhdistus ja perusvoitelu
Suksen huoltoa helpottaa tukeva pöytä, johon on kiinnitetty puristimet. Suksien ollessa tiukasti kiinni puristimissa on työnteko vaivatonta ja työasento hyvä.
Uusien suksien pohjassa on tehtaalla laitettu koneellinen voitelu. Tämä voide ei välttämättä ole optimaalisin, joten sen luistokykyyn ei kannata luottaa. Ensimmäisenä huoltotoimena suksen pohja kannattaa puhdistaa sekä vanhoista voiteista että epäpuhtauksista. Tähän on olemassa soveltuvia aineita.
Puhdistuksen jälkeen tehdään perusvoitelu tai pohjustus. Pohjustuksen tarkoituksena on parantaa suksien luiston kestävyyttä. Jos suksen pohja on pohjustettu huonosti, luistovoitelu voi kulua pohjasta jopa päivän laskettelun jälkeen ja pohja näyttää harmaalta. Hyvä perusvoitelu voi taata hyvän luiston jopa useamman viikon laskuille.
Pohjustusvoide lämmitetään raudan kanssa suksen pohjaan tipoittain ja levitetään raudalla tasaiseksi. Voitelurautana ei kannata käyttää vanhaa silitysrautaa, sillä sen lämpöasteiden säätö ei välttämättä ole riittävän tarkka. Kun voide on jäähtynyt, se siklataan pois. Sikliksi suositellaan noin 4 millimetrin paksuista muovisikliä. Riittävän paksu muovisikli kestää painetta eikä taivu kaarelle pohjaa puhdistettaessa. Pohjustusvoitelu voidaan tehdä jopa viisi kertaa, mitä useamman kerran voidetta levitetään suksen pohjaan, sen tarkemmin pohjan mikroskooppisen pienet huokoset täyttyvät voiteella.
Kanttien teroitus
Kanttien tulee olla terävät kärjestä kantaan. Jotta leikkaava käännös mäessä on mahdollinen, kantit tulee teroittaa aivan kärjestä saakka, sillä kärki ohjaa suksen käännökseen.
Kanttien teroituksen voi tehdä joko teroittimella tai viilalla. Kun huoltaa suksen kantteja teroittimella, tarvitsee työhön myös apukantin poistajan (sidewall cutter, remover). Sukset kiinnitetään kyljelleen puristimiin niin, että pohja on poispäin itsestä. Cutterin terä säädetään siten, että se osuu kantin yläpuolella olevan materiaaliin. Cutterista otetaan tukeva ote, työkalu pidetään tukevasti kiinni suksen pohjassa ja vedetään kevyesti.
Lopputuloksena tulisi olla tasainen jälki kantin yläpuolella. Tämä toimenpide on välttämätön kantin teroittamisen vuoksi, mutta apukanttia ei tule poistaa yhdellä kertaa, kesken viilauksen saattaa joutua poistamaan apukanttia lisää. Tämä sen vuoksi, että jos oikean kantin teroituksessa viila kanttaa apukanttiin, eikä saa kunnolla kontaktia kanttiin, oikea kantti ei teroitu.
Kun apukantti on poistettu, suksi pidetään edelleen kyljellään. Suksen pohja voidaan tässä vaiheessa suojata siihen soveltuvalla teipillä (esimerkiksi 3M:n polyesteriteippi). Viilaaminen aloitetaan suksen päästä, lyhyin (20–30 cm) vedoin. Viilaa kevyesti, voimaa ei juuri tarvita, mikäli teroitin on kunnossa. Koko kantti käydään aina kerralla läpi, tarkistetaan jälki ja jatketaan kunnes kantti on riittävän terävä (terävyyttä voi kokeilla kynnellä).
Viilakulmalla ja viilalla työskentely on samanlaista kuin teroittimella. Viilakulmassa on se etu, että sen kulmaa voidaan säätää. Viila kiinnitetään viilakulmaan siihen tarkoitetuilla puristimilla. Peruslaskettelussa kantit viilataan 89–87asteen kulmaan. Viila kiinnitetään viilakulmaan 25–30 asteen kulmaan kahdella puristimella. Suksesta tulee muistaa teroittaa molemmat kantit. Viiloja on sekä teräksisiä että rosterisia. Niiden ominaisuuksista kannattaa ottaa selvää asiantuntevan myyjän opastuksella.
Kantin teroituksen jälkeen kanttiin jää kierre. Kierre poistetaan timantilla. Pohjaa suojaava teippi poistetaan ja timantti kiinnitetään viilakulmaan samaan tapaa kuin viila. Timanttia kuljetetaan sivukanttia pitkin tuplasti pidemmin vedoin kuin viilatessa. Pohjan puolella timanttia tuetaan pohjaa vasten, muuten työ tehdään samalla tavalla kuin sivukantin kanssa. Timanttikäsittelyn jälkeen kierteetön kantti tuntuu sileältä ja tasaiselta.
Luistovoitelu
Suksen pohjustuksen ja kanttien teroituksen jälkeen luisto viimeistellään sääoloihin sopivalla luistovoitelulla. Luistovoidetta saa jokaiselle kelille, lämpötila-alueet löytyvät voidepaketeista. Luistovoiteen kuumavoitelu tapahtuu samalla tavalla kuin perusvoiteen eli sulattamalla voidetta suksen pohjaan ja levittämällä se tasaiseksi voiteluraudalla.
Jäähdyttyään voide siklataan hyvin pois suksen pohjasta, sillä itse voide suksen pohjassa ei ole liukas. Perusteellisen siklauksen jälkeen pohja harjataan vielä mieluiten luonnonjouhiharjalla. Harjausta tulee jatkaa niin pitkään, kunnes voidepölyä ei enää irtoa suksen pohjasta. Kiiltävä suksen pohja on liukas ja luistovoiteesta on jäänyt siihen ohut kalvo, joka pienentää lumen ja suksen välistä kitkaa.
Luistovoiteluun enemmän panostaville on tarjolla perusvoiteiden lisäksi myös fluorivoiteita. Erityisesti kosteissa oloissa fluorivoiteet toimivat perusvoiteita paremmin. Fluorit ovat hinnaltaan perusvoiteita arvokkaampia ja vaativat voitelijalta hieman enemmän kokemusta kuin perusvoiteet.
Pikavoitelu
Jos kiire yllättää eikä suksen pohja näytä harmaalta, voi hyvän luiston laskettelupäivään saada myös pikavoiteella. Pikavoiteita on tarjolla monia erilaisia ja niiden käyttäminen on nopeaa ja helppoa. Pikavoiteet antavat oivan ensiavun ja voide kestää suksen pohjassa keskimäärin päivän. Lopputulos ei ole kuumavoitelun luokkaa, jonka jälkeen laskee helposti useammankin pitkän päivän.
Mikäli ei aikaisemmin ole huoltanut itse suksia, kannattaa ensin tutustua työvälineisiin ja käyttää hieman aikaa aiheen opettelemiseen. Huolto ei kuitenkaan ole ydinfysiikkaa ja perustyövälineillä saa aikaiseksi hyvän lopputuloksen. Varovainen kannattaa kuitenkin olla erityisesti kanttien teroituksessa sekä kuumavoitelussa. Hengityssuojaimia suositellaan käytettäväksi aina voideltaessa ja paras paikka on hyvin ilmastoitu sisätila.
Jos kuitenkin epäily omista kyvyistä huoltaa sukset nousee pintaan tai sopivaa tilaa ei ole, välineet voi viedä ammattilaiselle huollettavaksi ennen lomareissua. Useissa hiihtokeskuksissa vuokraamot tarjoavat myös välinehuoltoa, toki loma-aikaan ruuhkaa on myös huollon ammatti-ihmisillä.
