Läskipyörä, eli virallisemmin fatbike, on monipuolinen pyörä, jolla polkeminen onnistuu liki kaikissa olosuhteissa. Se soveltuu hyvin ympärivuotisen työ- ja vapaa-ajanmatkojen lisäksi talvireiteillä pyöräilyyn. Fatbikellä voi hiihtokeskuksissa korvata kätevästi autolla kulkemisia tai ski bussin aikataulujen seuraamista.
Myös vapaalaskijalle on läskipyörästä iloa. Eritoten Pohjois-Suomen hiihtokeskusten ympäristössä on mukavia talvipyöräilyreittejä, jotka kulkevat hoitamattomien rinteiden liepeillä.
Ski.fi sai testikäyttöön Tunturin E-Max EBF600 -fatbiken. Pyörässä on edessä joustohaarukka ja siinä on moderni Boschin moottori. Varustukseen kuuluu myös ajovalo, jota täydennettiin Silvan otsalampulla. Tunturilla lähdettiin tarkastamaan Ylläksen talvipyöräilyreittejä ja niiden vierustoilla olevia offareita.
Lumitilanne oli talvipyöräiljän kannalta hyvä, huolletut reitit olivat erinomaisessa kunnossa. Laskijan näkökulma lumitilanteeseen oli toinen, mutta siitä tuonnempana.
Useampi tapa kuljettaa suksia
Pyörällä suksien kuljettaminen vaatii rahtusen luovuutta. Sukset voi laittaa pyörään kiinnitettävään ahkioon tai pulkkaan. Jotta homma toimisi sujuvasti kannattaa pulkan vetonaru laittaa kelkan molempiin laitoihin ja tehdä vetonarusta jäykkä esimerkiksi ujuttamalla naru sähköputken sisään.
Toinen tapa on kiinnittää sukset pyörän runkoon. Suksen kärjen voi sitoa ohjausputkeen tai alaputken yläosaan. Suksen keskiosan saa usein sidottua satulaputkeen tai runkotolppaan. Suksen kannat kannattaa sitoa yhteen heilumisen minimoiseksi.
Mikäli pyörässä on tavarateline, on suksien kuljettaminen rahtusen helpompaa. Hissitolppasatula ei usein mahdollista suksien kuljettamista rungon ympärillä. Mikäli suksea kuljettaa pyörään sidottuna, kannattaa suksi pujottaa esimerkiksi vanhoista farkuista irrotettujen lahkeiden sisään. Suksen kantti raapii helposti pyörän maalipinnan piloille.
Testissä valinta päätyi suksien kuljettamiseen laskureppuun kiinnitettynä. Sukset saa sidottua aika jämäkästi reppuun kiinni. Sukset kannattaa kiinnittää A-mallisesti siten, että alhaalla on mahdollisimman paljon tilaa. Tällöin suksen kannat eivät osu renkaisiin. Tilaa saa sitomalla suksen kärjet yhteen vähän normaalia pidemmältä matkalta. Tässä kuljetustavassa saa ajaessa olla tarkkana puiden alaoksien kanssa. Polkeminen onnistuu mainiosti kumipohjaisilla laskettelumonoilla, joissa on kävelyvapautin.
Hissitolppasatulasta on paljon iloa
Pyörän päälle nouseminen sukset selässä vaatii vähän huolellisuutta. Mikäli pyörässä on hissitolppasatula, se kannattaa laskea mahdollisimman alas pyörään nousemisen ajaksi.
Ylläksen pyöräreitit kulkevat aivan Kesänkitunturin länsilaidan vierellä, sekä samaisen tunturin itäreunalla Hangaskurussa. Kurun toisella laidalla on Lainion mainiot viettävät rinteet. Näissä paikoissa on tarjolla hyväksi todettuja laskulinjoja.
Tammikuun 2025 testipäivinä lunta oli poikkeuksellisen vähän. Sekin oli pöllyävää pakkaslunta, joten todennäköisyys raapaista suksella kiveen tai muuhun maa-ainekseen oli ilmeinen. Metsässä lunta oli vähän enemmän ja lumi siellä kantoi hieman. Avotunturin upeita maisemia pitää ihailla sukset jalassa joskus toiste, sillä tuuli oli kaivanut tunturien huipuilta kivet näytille.
Takamaastoihin suuntaaminen vaatii tietoa reittien lisäksi myös lumitilanteesta. Myös Lapin jyrkemmillä rinteillä voi olla lumivyöryvaara. Ylläksen lumitilanteesta annetaan talvisin viikoittainen tiedote. Tämä on hyvä työkalu takamaastoretken suunnitteluun. Lisäksi retkelle tarvitaan lumiturvallisuusvarusteet (piippari, lapio ja sondi) sekä niiden käyttötaitoa.
Lue lisää lumiturvallisuudesta: Finlav-koulutusjärjestelmä
Nopeasti skinnaamaan
Luonnonvaraisen rinteen ylösnousemisella on monta nimeä: skinnaaminen, ski touring tai vaikka randoilu. Siinä suksen tai spiltboardin pohjaan asennetaan nousukarvat ja siteet laitetaan sellaiseen asentoon, jossa kantapää pääsee vapaasti nousemaan.
Skinnausreitti valitaan usein vähän loivempaan kohtaan rinteestä. Mikäli suora nousu ei onnistu rinnettä kavutaan viistosti vuoropuolin. Ylös kavutessa voi samalla tiirailla hyvää laskulinjaa, maisemia unohtamatta.
Ylhäällä nousukarvat laitetaan reppuun ja välineistö asetellaan laskuasentoon ja sitten nautitaan alamäen tuomasta ilosta. Kun on riittävästi laskenut, sukset kiinni pyörään ja matka seuraavaan kohteeseen, rinteen juurelle tai takaisin majapaikkaan voi alkaa.
Ärhäkät jarrut ja tehokas akku
Tunturissa on etenkin alamäkipyöristä tutut Maguran jarrut. Ne ovat lumella ajettaessa hyvinkin ärhäkät, joten yksi sormi riitti mainiosti vauhdin hidastamiseen.
Testipäivinä paukkui rapsakka pakkanen parinkymmenen asteen molemmin puolin.
Pyörä lähti lämpimästä sisätilasta ajoihin. Pisimmän päivän lenkit olivat vajaat 20 kilometriä ennen kuskin jäätymistä. Pyörän akkua (750 Wh), joka on sijoitettu rungon sisään, oli kulunut siinä ajassa 19 %, joten sähköpyörä kestää hyvin pakkasta. Pyörä odotti skinnailujen ajan puuhun nojaten. Reilun tunnin käyttämättömyyden aikana akun varaustilanne oli laskenut kaksi prosenttiyksikköä, eli ei juuri mitään!
Pyörän sähkömoottorissa on neljä avustustasoa: Eco, Trail+, eMtb ja Turbo. Suhteellisen kovapintaisilla pyöräreiteillä tuli useimmiten ajettua Trail+ -avustuksella. Sillä pääsi kepeästi reippaaseen vauhtiin. Kovassa pakkasessa käytin mekaanisia vaihteita normaalia vähemmän.
Pyörän näyttö on mahdollista linkittää karttapalveluun, mutta testissä jätettiin tämä ominaisuus kokeilematta. Opastetuilta ja auratuilta poluilta on vaikea eksyä, eikä pakkasessa kännykän ja näytön räpeltäminen juurikaan houkutellut.
Läskipyörä tuo hymyn huulille
Sähköfättäri on hauska laite. Sillä hoitaa helposti kauppa-asiat sekä muut asioinnit. Sen kanssa käy mielellään vielä heittämässä pienen saunalenkin. Led-valot tarjoavat hyvän näkyväisyyden myös pimeässä.
Rivakka pääsy takamaastoihin ja sieltä pois on vapaalaskijalle puhdasta plussaa! Kevään kantohangilla läskipyöräilijän reviiri kasvaa moninkertaiseksi.
Vaikka varpaita ja hartioita nipisteli pakkanen, saapui mökille aina hymyilevä pyöräilijä. Talvipyöräily on älyttömän hauskaa!
Lue lisää testatusta pyörästä täältä.