”Anteeksi, kun en osaa” – Miksi hiihdonopettajalta pyydellään anteeksi osaamattomuutta?

Häpeä on hiihtokoulussa tuttu vieras. Varsinkin aikuisten tunneilla. Miksi? Tätä pohtii hiihdonopettaja Teija Uurinmäki kolumnissaan.

Kukaan ei ole alppikanuuna syntyessään ja osaavallekin voi sattua. Tässä horjahtaa Pyhän hiihtokoulun opettaja ja ex-telemarkmaajoukkuelaskija Niki Juurinen.

Kukaan ei ole alppikanuuna syntyessään ja osaavallekin voi sattua. Tässä horjahtaa Pyhän hiihtokoulun opettaja ja ex-telemarkmaajoukkuelaskija Niki Juurinen.

Useilla suomalaisilla on hauska ajatus. Koska asumme lumen maassa uskomme, että kaikki osaavat luonnostaan hiihtää tai vähintäänkin lasketella. Eivät osaa. Laskettelu on taito siinä missä mikä tahansa muukin liikuntamuoto.

Minä olen tietenkin hiihdonopettajana tyytyväinen siihen, että laskettelutaito ei siirry uusille sukupolville äidinmaidon mukana. Minähän olisin työtön, jos kaikki osaisivat sujutella rinnettä alas sujuvasti.

Hiihtokoulussa käy paljon aikuisia

Toisin kuin usein luullaan, hiihtokoulussa käy paljon aikuisia. Esimerkiksi minun oppilaistani yli puolet ovat täysi-ikäisiä. Eli et ole ainoa aikuinen, joka kaipaa opetusta.

Nämä ovat hyviä uutisia. Koska laskettelu on taito eikä ominaisuus, voit harjoitella sitä. Ja koska et ole ainoa aikuinen, joka ei osaa lasketella täydellisesti, voit ilmoittautua tunnille häpeilemättä.

Sinun ei tarvitse osata mitään, kun laitat ensimmäisen kerran laskettelusukset tai lumilaudan jalkaasi. Eikä sinun tarvitse pyytää anteeksi osaamattomuuttasi – varsinkaan hiihdonopettajalta.

Hiihdonopettajalla ei ole tulostaulua

”Anteeksi, kun olen näin kömpelö.”

”Olen tosi huono, en osaa kuin aurata.”

”Onpas sinulla tylsää, kun joudut minua täällä lastenrinteessä paimentamaan.”

Mainos:

Kun hiihtotunnillani on aikuinen oppilas, minulta pyydellään anteeksi – milloin mitäkin. Se on hämmentävää.

Eihän minulta tarvitse pyytää anteeksi osaamattomuutta. Olen paikalla juuri sen takia, että laskettelija kehittyisi ja saisi onnistumisen elämyksiä.

Ei hiihdonopettajalla ole tulostaulua, johon hän sijoittaa oppilaansa paremmuusjärjestykseen. Eikä hiihtotunnilla ole kiveen hakattua tavoitetta, johon jokaisen oppilaan täytyy yltää.

Jokainen oppilas oppii sen, mihin hän on valmis ja mihin olosuhteet antavat mahdollisuuden. Opettajana minulle ei ole merkitystä sillä, mitä oppilas oppii vaan sillä, että hän oppii jotain itselleen olennaista.

Kömpelö voi oppia tavan nousta ylös kaaduttuaan. Auraaja voi oppia taloudellisemman tavan aurata. Jännittäjä voi ylittää itsensä ja uskaltautua hieman isompaan lastenmäkeen.

Oppiminen on hauskaa. Ja alamäki palkitsee!

Kirjoittaja Teija Uurinmäki on Levin hiihdonopettaja ja vapaa toimittaja.

Hiihtokoulu

7.12.2022

Päivitetty 14.10.2025

Teksti: Teija Uurinmäki

Luetuimmat

Ski.fi-kortti: kaksi laskee, yksi maksaa

Tahko Mountain

Tahko Mountain rakentaa tuolihissin – investointi muuttaa koko rinnekeskuksen kaudella 2026–2027

Hiihtokeskukset kehittävät rinnetoimintojen energiatehokkuutta

Talma on parkkilaskijoiden suosiossa. Keskuksen toimitusjohtaja Aleksi Vesimäki testaamassa reilien luistoa.

Talma kasvaa uusiin mittoihin – jopa korkeutta tulee lisää

Ski.fi Perhekortti – laskettelevan perheen paras etukortti!

Katso kaikki uutiset

Mainos:
Mainos:

Tilaa ski.fi uutiskirje

Kaikki laskettelusta, lumilautailusta ja Suomen hiihtokeskuksista. Uutiskirje ilmestyy kaudella kaksi kertaa kuukaudessa.

Olen lukenut tietosuojaselosteen ja hyväksyn ehdot.

Siirry takaisin sivun alkuun