Bike park -ohjaajana saan usein vastailla kysymykseen, että minkä ikäisenä lapsen kanssa voi mennä bike parkiin. Vastaukset vaihtelevat keskuksen hissi- ja reittivalikoiman sekä lapsen motoristen ja psyykkisten taitojen mukaan.
Mikäli keskuksessa on mattohissi sekä erittäin helppoja reittejä ja lapsi osaa jarruttaa käsijarrullisella pyörällä sekä kuuntelee ohjeita, hissipyöräilyn voi aloittaa jopa 4-vuotiaana. Ankkurihissin käyttöön lapsi kykenee useimmiten noin 10-vuotiaana, jopa pari vuotta nuorempia olen nähnyt ankkurihissillä nousevan yksin ylös. Taitavan juniorikuskin saa joissain keskuksissa myös ”hinattua” oman pyörän perässä ylös.
Ensin käsijarrut haltuun
Oman poikani vein ensimmäisen kerran hissipyöräilemään Sappeelle 11-vuotiaana. Hänellä oli kotona jalkajarrullinen pyörä, joten ennen lasten reiteille menemistä käytimme tovin tasamaalla jarruttamisen opetteluun. Samalla katsottiin myös ajoasennon perusteet kuosiin.
Ajoimme mattohissillisen Trainee Zonen helppoja reittejä parisen tuntia, kunnes ajamisen ja hissin käytön perustaidot olivat kehittyneet riittävälle tasolle. Hyvä määritelmä haastavammalle reitille siirtymiseksi voisi olla ajattaa vielä puoli tuntia-tunti ”eikö voisi lähteä isompaan mäkeen” lauseen jälkeen.
Lue myös: Bike park -ajotekniikkaa, osa 2: Vauhdin kontrollointi
Jännittävin elementti: ankkurihissi
Ankkurihissin käyttö muodostui kohtalaiseksi haasteeksi, sillä sen käyttäminen jännitti suuresti. Opetusankkurilla harjoittelimme hissin käyttöä ensin tasamaalla. Tositilanteessa opit unohtuivat, aluksi lähdössä ja sitten ylhäällä irrottamisessa.
Tämä oli hyvä muistutus itselleni: olisi pitänyt hinkata hissin käyttöä tasamaalla huomattavasti pidempään. Muutaman könyämisen jälkeen ankkurihissin käyttö lähti sujumaan ongelmitta.
FMBIA bike park -ohjaajana olen huomannut, että myös monelle aikuisille suurin jännityksen kohde on juuri hissin käyttäminen.
Vinkkejä, ei opettamista
En ole lähtenyt poikaa erityisesti opettamaan, vaan enemmänkin antanut vinkkejä yhdessä ajamisen lomassa. Tämä metodi toimii ainakin meillä ja oppi on toistaiseksi mennyt näin kiitettävästi perille.
Vanhemman ja lapsen suhde voi olla eritoten opetustilanteissa haastava, jonka johdosta bike park -ohjaajan palkkaaminen voi olla perusteltua, vaikka itse osaisi perusteet opettaa. Mikäli tyttäreni haluaa kokeilla hissipyöräilyä, turvaudun kollegoiden apuun.
Haasteellisempien kohtien, kuten jyrkänteiden äärellä, olen antanut hänen tehdä omat ratkaisuehdotuksensa paikan ohittamisesta. Ja mikäli ratkaisussa ei ole mitään erityisen pelottavaa, annan hänen ajaa mielensä mukaan. Jälkikäteen sitten kyselen, että oliko hyvä ratkaisu? Tällä mekanismilla tarttuu toivottavasti myös vähän järjen käyttöä ajamiseen.
Alussa aina rauhallista ajoa
Pojallani on toistaiseksi ollut ajossa vain vuokrapyöriä. Pyörät ovat olleet hyviä, mutta vieraita. Olemme aina ottaneet alkuun laskun pari rauhallisempaa ajoa pyörään tutustumista varten. Samalla on myös tullut tarkastettua reittien päivän kunto. Vauhtia kasvatetaan sitten pikkuhiljaa tuntuman parantuessa.
Vauhdin hillintään on hyvä keino ajaa itse edellä. Muutaman laskun jälkeen sitten vaihdetaan ajojärjestystä. Matkaan on mahtunut kaatumisia, kuten lajiin kuuluu, mutta mitään vakavampaa ei ole kummallekaan sattunut.
Pojan omat varusteet ovat full face -kypärän lisäksi polvi- ja kyynärpääsuojat sekä suojaliivi, jossa on joustavat selkä- ja rintapanssarit. Ajohanskat, -kengät ja -paita ovat kulutustavaraa, joita saa uusia vuosittain.
Lue myös: Vältä (turhat) kaatumiset maastopyörällä
Oma pyörä tulossa
Nyt on käynnissä kolmas yhteinen hissipyöräilykesämme. Ajomäärä on kasvanut muutamasta päivästä useampaan kymmeneen kaudessa. Lapsesta on kasvanut teini ja ajettavat reitit ovat vaihtuneet vihreistä punaisiin. Hyppyrit ja erilaiset jyrkänteet sujuvat jo mukavasti. Kaikenlainen ajaminen bike parkissa on hauskaa, mutta metsäiset tekniset reitit tuntuvat olevan erityisen mieleisiä. Kookkaat gapit vielä odottavat ajotaitojen kehittymistä.
Laji-innon kasvaessa hänelle tilattiin viime talvena oma enduropyörä, joka on kansainvälisten toimitushaasteiden johdosta tulossa vasta nyt syksyllä. Kun hän on omaan pyöräänsä tutustunut, on aika siirtyä ajamisen seuraavalle tasolle. Sitten ryhdytään katselemaan tarkemmin ajolinjoja sekä vaikka jarrutuspaikkoja.
Pian edessä on myös se hetki, kun saan niellä pojan ajopölyä ja yritän vain pysyä perässä. Tärkeintä kuitenkin on, että meillä on yhteinen ja kummallekin mieluinen harrastus.
