Tiesitkö, että Peuriksella oli Suomen ensimmäinen freestyle-hiihtokoulu tai että siellä laskettiin 80-luvulla heliskitä? Peuramaan hiihtokeskus ja hiihtokoulu ovat palvelleet pääkaupunkiseudun laskukansaa ja tuoneet uusia harrastajia rinnelajien pariin jo puolen vuosisadan ajan.
Traktorilla rinne kuntoon
Peuramaan tarina sai alkunsa vuonna 1972, kun kirkkonummelainen maanviljelijä Hilding Nyberg päätti panna peltonsa tuottamaan uudella tavalla ja rakentaa omistamalleen Långstrandin maatilalle laskettelukeskuksen.
Keskus avattiin yhden hissin voimin helmikuussa vuonna 1972. Aluksi rinnekoneen virkaa toimitti traktori, ja laskeminen tapahtui luonnonlumella.
Keskuksen avaaminen herätti myös keskustelua, koska paikka sijaitsi Estbyn maisemansuojelualueella. Kirkkonummen Sanomat kirjoitti 15. syyskuuta 1971: ”Luonnonsuojelijat toteavat, että vaikka pujottelurinne on yleensä aina on rumentava kohta maisemassa, ei ole aihetta vastustaa sen rakentamista, koska pujottelurinteen tarve Kirkkonummella on ilmeinen ja koska sopivin järjestelyin rinne saadaan melko piiloon maisemassa.”
Viiden markan hiihtokoulukurssi
Hiihdonopetuksesta kiinnostunut intohimoinen alppihiihdon harrastaja Kale Konoi vakuutti Hilding Nybergin siitä, että uuteen keskukseen tarvitaan myös hiihtokoulu. Näin koulutetut hiihdonopettajat olivat alusta asti mukana perehdyttämässä lapsia ja aikuisia ”mutkahiihdon” saloihin ja tuomassa uusia harrastajia rinteisiin.
Alku tosin oli kivinen. Kurssi kesti tunnin ja maksoi 5 markkaa. Ihmiset tulivat tunneille milloin huvitti, ja välineiksi oli tarjota vain muutama pari lahjoituksena saatuja monoja ja suksia. Uusien viikon mittaisten kurssien ja välinevuokraamon perustamisen avulla hiihtokoulutoiminta saatiin rullaamaan.
Freestylen kehto
Peuramaa oli freestylehiihdon edelläkävijöitä: keskukseen perustettiin Suomen ensimmäinen freestyle-hiihtokoulu jo 1970-luvulla. Sen vetäjä ja nimikkohenkilö oli freestylehiihdon Suomeen tuonut Roger Talermo. Hilding Nyberg rakennutti Talermolle oman rinteen, johon asennettiin valot ja puusta tehdyt pysyvät hyppyrit.
Eteläisen hiihtokeskuksen kausi on aina tuuripeliä lumen riittävyyden kanssa. Lyhin kausi 70-luvulla kesti vain 17 päivää. Rinteiden hoidon tekniikka hyppäsi uudelle aikakaudelle, kun ensimmäinen lumitykki saatiin vuonna 1980.
Pääkaupunkiseudun asukkaat ottivat uuden lähikeskuksen innolla vastaan. Viikonloppujen hissijonot venyivät pitkiksi, joten laajentamiseen oli painetta. Vuonna 1985 keskuksessa oli käytössä jo kymmenen hissiä ja kuusi rinnettä. Keskuksen suunniteltiin jopa tuolihissiä, mutta suunnitelma ei valitettavasti toteutunut.
Lähikeskus eli mukana arjessa ja juhlassa. Laskiaistiistaisin pulkkariehan päätteeksi oli tapana grillata kokonainen sika, ja 80-luvulla rinteessä vietettiin värikkäitä vappuja.
Kaupunkien lähikeskuksilla on ollut suuri rooli laskettelun ja lumilautailun suosion kasvattamisessa. Niiden ansiosta useammilla ihmisillä on ollut ylipäänsä mahdollista harrastaa rinnelajeja.
Helihiihtoa vai tekstiiliurheilua
”Vaikka Peuramaaltakin voi löytää tekstiiliurheilijan, niin mitään luxusurheilua ei laskettelu ole ainakaan täällä. Siitä on pidetty huoli alhaisilla lasketteluvarusteiden tuntiveloituksilla ja nousuhinnoilla” kertoo paikallislehti Kehitys-Framåt-lehti vuonna 1982.
Peuramaalla on panostettu perinteisesti myös murtomaahiihtoon. Alun perin pelloille ja metsään raivatulle latu-uralle rakennettiin talkoovoimin valaistu latu.
”Nykyään on kokonaan hävinnyt eripuraisuus latuhiihdon ja laskettelun väliltä. Molempia tarvitaan ja samat ihmiset harrastavat molempia. – – Silloin kun haluaa rauhaa, voi lähteä hiihtolenkille. Laskettelemaan tullaan sen sijaan useinmiten kavereiden tai perheen voimin”, sanoi Hilding Nyberg Kirkkonummen Sanomien jutussa vuonna 1987.
Lamasta vauhtia uuteen nousuun
1990-alun talouskriisissä Peuramaan hiihtokeskus ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja päätyi Länsi-Uudenmaan Säästöpankin haltuun. Uudeksi yrittäjäksi tuli Kalpalinnassakin vaikuttanut Martti Kalpala. Hän myi Peuramaan hiihtokeskuksen nykyiselle omistajalle, alppiurheilu- ja laskettelukeskuspiireissä toimineelle Janne Uotilalle vuonna 2011.
Alppihiihdon seuratoiminta on ollut keskeisessä roolissa Peuramaalla. Siellä toimi pitkään kirkkonummelaisen urheiluseuran KYIF:n alppijaosto, KYIF Alpine.
Janne Uotila perusti vuonna 2011 Peuramaa Slalomin (PeSla), joka keskittyy erityisesti lasten ja nuorten ratalaskuvalmentamiseen. Viime vuosina PeSla on kasvanut suureksi ja aktiiviseksi seuraksi, joka liikuttaa talviaikaan yhdessä ratalaskukoulujen kanssa jopa 400 harrastajaa viikossa. Itsekin alppihiihdossa kilpailleen Uotilan tavoitteena on saada ainakin yksi laskija maailman huipulle ”Kirkkonummen kartsalta”.
Viisikymppisen merkittävä rooli suomalaisessa alppihiihdossa
Peuramaan vetonaulana on tänäkin päivänä aktiivinen ja hyvätasoinen hiihtokoulu. Koronan jälkeinen ulkoilubuumi nosti Peuramaan hiihtokoulun myynnin Suomen kolmanneksi suurimmaksi.
Hiihtokoulun kaikenikäisille tarjottavien kurssien ja yksityistuntien kautta tulee edelleen vuosittain satoja uusia harrastajia rinteisiin.
Vireä viisikymppinen ei näytä vauhdin hiipumisen merkkejä, päinvastoin. Juhlavuosi aloitettiin kahden uuden hissin voimin, jotka auttavat purkamaan viikonloppuisin kertyneitä jonoja. Pääkaupunkiseudun laskukansa löytää tiensä Kirkkonummen peltojen keskelle vuosikymmenestä toiseen.
Peuramaan historiikin kokoamisessa avusti vuodesta 1974 Peuramaalla opettanut Leo ”Leksa” Kuisma.
