Lapin kaamos on kauniisti taittuvaa valoa – ja upeaa aikaa lasketella

Onko kaamos täyttä pimeyttä? Miten ihminen voi selvitä täysjärkisenä, jos aurinko ei nouse ollenkaan? Hiihdonopettaja jännitti ensimmäistä talveaan pohjoisessa, mutta turhaan. Yllättävää ei ollutkaan pimeys, vaan valon määrä.

Valkoinen maa ja lukemattomat sinisen sekä pinkin sävyt tekevät kaamoksesta maagista lasketteluaikaa. Telemark-käännös on ikuistettu vuoden ensimmäisenä päivänä.

Ensimmäinen kausi Lapissa jännitti. Miten kestän kylmyyden ja ennen kaikkea, miten kestän pimeyden.

Kaamos, aurinko, joka ei nousekaan, kuulosti hurjalta. Mutta kävi niin kuin elämässä usein käy. Jännitin vääriä asioita.

En kärsinyt pimeydestä, vaan hämmästelin valon määrää.

Kuinka pimeä kaamos on?

Päivät eivät olleet ollenkaan pimeitä!

Kaamos oli hämärän hyssyä, kauniisti taittuvaa, epäsuoraa valoa. Eihän aurinko mihinkään hävinnyt. Se vain jäi taivaanrannan alapuolelle ja loisti sieltä lempeää, epäsuoraa valoa. Valkoinen maa ja tykkylumen peittämät puut kertasivat valon määrän.

Kaamos on kuin pitkä sininen hetki. Laskettelurinteiden valot mahdollistavat pitkät ja tunnelmalliset mäkipäivät. Kuvan sininen hetki on tallennettu 29. joulukuuta.

Tietenkin päivät olivat lyhyitä. Vaikka hiihdonopettajan aamu on myöhäinen ja päivät loppuvat välillä jo neljältä, niin aamu- ja iltatoimet sai suorittaa pimeässä. Otsalamppu oli vakiovaruste vapaa-ajalla.

Pimeys ei haitannut, koska työpäivät vierähtävät ulkoillen. Mieli sai valoa lyhyimpinäkin päivinä riittävästi. Sitä paitsi touhua ja iloisia brittioppilaita oli joulukuussa niin paljon, ettei pimeyttä ehtinyt murehtimaan.

Lue myös: Kaamos on parasta lasketteluaikaa

Mainos:

Hämärän hyssyä ja pinkki taivas

Ennen kuin huomasin, kaamos oli jo ohi. Kotonani Levillä varsinainen kaamos kestää vain 20 päivää.

Sen jälkeen olikin hämmentävää, miten nopeasti valo lisääntyi. Maaliskuussa tuntui samalta kuin etelässä juhannuksena.

Kaamoksen jälkeen oli lumisateita, eikä aurinkoa näkynyt. Kun taivas selkeni ja aurinko nousi ensimmäisen kerran, olin koko päivän tunturin juurella aloittelijoita opettamassa – ei sieltä nähnyt kuin auringon kajon.

Mutta sitten kun koitti se päivä, että olin tunturin päällä ja kasvoihin osuivat ensimmäiset auringonsäteet, niin se oli huikeaa. Käytännössä aurinko nousi ja laski samaan aikaan, mutta se oli kaunis hetki.