Suomipopin iltapäivissä kuuluu hiihtäjien ääni. Sami Kuronen (lue juttu tästä) on innokas laskettelija, joka löysi lajin vasta aikuisena. Juontajapari Jenni Alexandrovan alamäkihistoria sen sijaan on pitkä.
Rakkaat muistot Iso-Syötteeltä
Jenni Alexandrova sai ensikosketuksen rinteeseen jo pienenä.
”Perheellä oli asuntovaunu Iso-Syöteellä, joten siellä vietettiin kaikki talvilomat ja monet viikonloput.”
Ensimmäiset vuodet menivät suksilla, mutta lumilauta koukutti heti ensi kokeilusta lähtien.
”Lumilautailu oli silloin muotia. Kerrankin olin aallon harjalla”, Jenni naurahtaa.
Iso-Syötteellä kokoontui viikonloppuisin tuttu kaveriporukka, jonka kanssa jaksoi laskea pitkiä päiviä. Lapsuuden viikonlopuista on jäänyt paljon lämpimiä muistoja.
”Vaunussa käytiin lähinnä nukkumassa, muuten oltiin rinteessä. Parhaiten mieleen on jääneet keväthanget. Kavereiden kanssa otettiin reppuun kaakaota ja pullaa, sitten etsittiin aurinkoinen mesta ja nautittiin keväthangilla takki auki lämmöstä. ”
Laskeminen on edelleen Jenni Alexandrovalle pääasia, muut hiihtokeskusten oheistoiminnot ovat aivan sivuseikkoja.
”Laskupäivän jälkeen, kun posket helottaa, on euforinen olo. Ja jos vielä käy saunassa, niin unen laatu on ihan mahtava!”
Lähimäet yllättivät
Lasketteluharrastus jäi vuosiksi Etelä-Suomeen muuttamisen, opiskelun ja työkiireiden jalkoihin. Pitkään Jenni Alexandrovan ei kuitenkaan malttanut pysyä rinteistä poissa.
”Starttailen harrastusta uudelleen. Poika on nyt 7-vuotias, ja haluan opettaa hänelle sen vapauden tunteen, minkä rinteestä saa.”
Viime talvena Jenni Alexandrova kävi verestämässä muistoja pari kertaa Iso-Syötteellä ja Tahkolla.
”Olen jotenkin jämähtänyt Iso-Syötteeseen, en ole muissa pohjoisen keskuksissa juuri käynytkään. Vuosien tauon jälkeen tunturin huipulla yllätti kauneus: tykkypuut, pieni usva ja niiden läpi paistanut valo. Sen haluaisin näyttää myös kaikille ulkomaisille ystävilleni.”
Tänä talvena hän on perheen kanssa tutustunut lähirinteisiin.
”Viime viikonloppuna oltiin Peuramaalla ja yllätyin, kuinka kiva ympäristö, rinteet ja paljon tekemistä läheltä löytyi. Hihkaisinkin perheelle, että jatkossa voidaan tulla töiden jälkeen laskettelemaan! Lapsuudessa Raahesta mäkeen kesti kolme tuntia, mutta nyt voidaan laskea arki-iltoinakin.”
Mäkeen isolla porukalla tai perheen kanssa
Kaikista mieluiten Jenni Alexandrova suuntaa mäkeen isolla kaveriporukalla. Rinteessä tosin ei pysähdytä keskustelemaan vaan lasketaan – juttutuokion paikka on vasta alhaalla.
Nyt laskeminen on saanut uusia piirteitä, kun mäkeen on lähdetty perheen kanssa.
”Kun oltiin ensimmäisen kerran koko perheellä laskemassa, tuli heti sellainen fiilis, että nyt löydettiin meidän yhteinen juttu. Ja kun mäkipäivän jälkeen käydään kokemuksia yhdessä läpi, niin se yhdistää entisestään”, Jenni iloitsee.
”Haaveeni on, että laskettelusta tulisi koko perheen harrastus, joka tässä kiireisessä maailmassa yhdistäisi meitä.”
Vaikka lähivuosina Jenni Alexandrova haluaa antaa lapsille samoja elämyksiä ja fiiliksiä, mitä itse on lapsuuden lasketteluviikonloppuina kokenut, niin ajatus suuntaa myös pidemmälle.
”Mikä olisi romanttisempaa, kuin lähteä puolison kanssa kahdestaan hiihtoreissulle.”
